- Äiti. Katos tätä. Kun mä olen miettinyt että... tällänen kielimatka vois olla hyvä mun ranskan taidolle. Se olis kaks viikkoa. Sen aikana käytäis Pariisissakin ja Nizzassa ja Cannesissa. Ja siellä olis jokaisena arkipäivänä neljä oppituntia missä harjoteltais ranskaa. Plus sitten kaikki mitä puhuis muiden kanssa ja kaupungilla ja isäntäperheessäki sitä kieltä vois oppia. Ja sit olis vapaa-aikanakin kaikkia aktiviteetteja, niinkun vaikka jotain pelejä.
Jenniä hengästyttää, mutta hän haluaa saada kaiken suunnittelemansa sanottua ennen kuin äiti ehtii keskeyttää.
- Sit viel vois ostaa lisämaksusta muita aktiviteetteja ja retkiä, esimerkiks joku vesipuisto tai minigolfia. Ja sit siel on koko ajan ne liiderit valvomassa että on turvallista. Voisinko mä päästä tollaselle kielimatkalle?
Aloin puhua kielimatkalle lähtemisestä enemmän tai vähemmän tosissani suunnilleen vuosi sitten. Vanhempani saivat rautaisannoksen kielimatka-asiaa jo hyvissä ajoin ja ehtivät totutella ajatukseen. Niinpä minulla ei ollut suurtakaan vaivaa heidän taivuttelemisestaan.
Lisäksi vanhemmillani ei ole mitään kielten ja kulttuurien opiskelemista vastaan. Kielimatkassa ehkä hinta ja kahden viikon kesto olivat isoimmat mutta-asiat.
Tähän olen kuitenkin kerännyt muutamia keinoja kielimatkalle pääsemiseen.
Kerro heille oikeita tietoja kielimatkasta ja näytä esitettä. Vanhemmat voivat olla huolissaan esimerkiksi turvallisuudesta tai miettiä, oppiiko matkalla oikeasti kieltä. EF:n esitteistä ja nettisivuilta löytyy paljon tietoa. Aina voi myös tietenkin soittaa EF:n Suomen-toimistolle ja kysyä sieltä. :)
Neuvottele matkaan liittyvistä raha-asioista ja ole valmis myös kompromisseihin.
Jonkun vanhemmat voivat esimerkiksi luvata kielimatkan rippilahjaksi tai sillä ehdolla, ettei mopokorttia eikä mopoa hankita. Tee vaikka etukäteen jo oma laskelmasi kielimatkan kuluista ja mieti, minkä verran voisit itse saada säästettyä rahaa. Siitä vanhemmat huomaavat, että olet aidosti kiinnostunut matkalle lähtemisestä ja valmis tekemään töitä matkan eteen.
Käyttäydy kunnolla ja ole luottamuksen arvoinen. Olen melko varma, että jos sinua saa etsiä lauantai-iltaisin puistoista ryyppäämästä kavereidesi kanssa tai lintsailet koulusta, kielimatkalle sinua ei päästetä. Vanhempien muisti on pitkä: jos yhdenkin kerran toimit tyhmästi, voi menneisyyden haamu seurata sinua monia vuosia. Uskoisin, että peruskiltteydellä pärjää hyvin: tyhjennä joskus tiskikone pyytämättä, kysy voitko auttaa ruuanlaitossa ym.
- No katotaanpas sitä esitettä, äiti sanoo.
