Kaduttaako?

Ei kaduta. Ei kaduta, että aloin puhua vanhemmille kielimatkasta. Ei kaduta, vaikka käytin elämästäni tunteja netissä selaillen kielimatkablogeja ja matkanjärjestäjien nettisivuja. Ei kaduta, että tilasin esitteen. Ei kaduta, että olen vapaaehtoisesti ilmoittautunut lähtemään kahdeksi viikoksi melkein kolmentuhannen kilometrin päähän paikkaan, jossa puhutaan vain englantia.

Ei kaduta, että valitsin EF:n. Ei kaduta, vaikka EF on iso ja "paha" yritys.

Ei kaduta, että olen ärsyttänyt läheisiäni olemalla ajoittain sekaisin kielimatkasta. Ei kaduta, vaikka joskus tunnen itseni inhottavan hyväonniseksi siitä syystä, että saan lähteä kielimatkalle.

Ei kaduta, että perustin tämän blogin. Ei kaduta, vaikka olen käyttänyt tähän enemmän aikaa kuin ehkä on järkevää. Ei kaduta, vaikka joskus uuden postauksen tekeminen tuntuu velvollisuudelta, tosin yleensä aika mukavalta sellaiselta.

Kuva: Peter Griffin, www.publicdomainpictures.net

Ei kaduta, vaikka joskus mietinkin, että olen aivan hullu. Ei kaduta yhtään.

Languages and I

I think it's very important to study foreign languages. It's very hard too but I believe languages are worth studying.

 

I'm studying English, Swedish and Russian at school. A short time ago I started learning Spanish by myself. I'm studying it on Duolingo. Our family will visit Spain next summer and that's why I'm trying to learn a bit of Spanish.

 

I want to learn languages as much as possible so I have discovered different ways to learn them. If I listen the radio I tune in the Swedish channel because hearing tests are difficult for me. I read a lot in Finnish and now I'm reading the Harry Potter and the Chamber of Secrets in English too.

It's so addictive to understand something somebody says in a foreign language. That's why I want to learn languages.

(I wrote this text at school. The headline is from my teacher but the text is my own.)

"Ei parissa viikossa ehdi mitään oppia."

Tänään pureudun aiheeseen, jota itsekin pyörittelin päässäni ennen matkan varaamista.

Onko kielimatka niin ison summan arvoinen? Onko siitä mitään hyötyä?

 

Nyt olen jättänyt jossittelun pois. Uskon, että kielimatka tukee omaa oppimistani ja siitä on iloa. On totta, että kaksi tai kolme viikkoa on lyhyt aika, kun puhutaan oppimisesta. Oppiminen on pitkä prosessi. Jos koko peruskoulun ajan englanti on jäänyt vähemmälle opiskelulle ja taidot ovat heikot, on turha kuvitella parin-kolmen viikon aikana oppivansa kaiken oppimatta jääneen. Ei kolmessakaan viikossa ihmeitä tehdä.

Kolme viikkoa kommunikointia pääasiassa englanniksi. Osaan sanastoa, osaan kielioppia. Englannin numeroni on koko yläkoulun ajan ollut 10. En lähde kielimatkalle siksi, että opettelisin alkeet tai haluaisin vain hieman kerrata kielioppia. Totta kai myös siksi. Ennen kaikkea haluan kuitenkin oppia puhumaan paremmin englanniksi ja ymmärtämään paremmin puhuttua englantia. Siinä sivussa opin varmasti uusia sanoja. Uskon, että tulen myös sisäistämään kielioppiasiat paremmin.

Lähden matkalle opiskeluasenteella. Haluan oppia. Haluan omaksua. Haluan vahvistaa taitojani. Aion oppia, omaksua ja vahvistaa taitojani niin paljon kuin mahdollista. Siihen kolme viikkoa on juuri sopiva aika.

Fiilistelyä

20.7.

 

Silloin nousee lentokone Helsinki-Vantaan lentokentältä. Kyydissä olen minä ja aika monta muuta. Minä matkalla kohti tuntematonta. Tai. Voiko tuntemattomaksi kutsua paikkaa, josta on lukenut vaikka kuinka paljon tietoja ja muiden kokemuksia, josta on katsellut satoja kuvia, jonka karttaa on katsellut ja kuvitellut itsensä sinne kävelemään kartan pienenpieniä katuja?

 

Viime kesänä Italiasta palatessamme lentokoneen ikkunasta
näkyi todella kaunis maisema. Nämä silloin ottamani
kuvat sopivat mielestäni hyvin tähän postaukseen.

Siitä huolimatta, että olen kuvitteellisesti sekä netin välityksellä jo käynyt Brightonissa, en ole koskenutkaan brightonilaista maata jalallani. En ole oikeasti kävellyt Brighton Pierillä enkä syönyt jäätelöä kuunnellen kaupungin ääniä. En ole todellisuudessa keskustellut host-perheeni kanssa enkä nauranut uusien kavereideni vitseille. En ole tuntenut mereltä tulevan tuulen sotkevan hiuksiani enkä kuunnellut opettajan englanninkielistä puhetta EF-koulussa.

 

Joten kyllä, voin kutsua Brightonia itselleni vieraaksi paikaksi. Hyvin vieraaksi.

 

Olen kuullut kymmeniä kertoja elämäni aikana, että ihmisen pitäisi uskaltautua pois omalta mukavuusalueeltaan. Sinne ulkopuolelle. Pitäisi kokeilla rajojaan. Joskus pitäisi hypätä tuntemattomaan ja kokeilla lentämistä vieraissa tuulissa. Tai yrittää ainakin pudota pehmeästi.

 

Onko Suomi minun mukavuusalueeni? Vai ovatko siipeni vielä niin pienet, että olen kokeillut lentämistä vasta omassa kotikaupungissani, poikennut yksin vain hieman sen ulkopuolelle? Pienet siipeni kasvavat varmasti isommiksi, kantavammiksi, jaksavammiksi, jos harjoitan niitä. Ne kaipaavat haasteita. Oman mukavuusalueeni tuulista ne selviävät jo varsin helposti. Minun täytyy siirtää harjoitusalueeni rajoja kauemmas, ottaa muita siipienkasvattajiaan käsistä kiinni ja hypätä heidän kanssaan. Ja myöhemmin voin kokeilla lentää yksin, laajentaa taas omaa reviiriäni.

Jos sinäkin tahdot pois omalta mukavuusalueeltasi, voit aloittaa oman matkasi tilaamalla täysin ilmaisen esitteen täältä. (Tilatessasi antamasi tiedot menevät vain EF:lle eli minä en näe niitä.)

Sittenkin kolme viikkoa?!

Pari päivää sitten meille tuli EF:ltä sähköposti, jossa kerrottiin, ettei valitsemani kurssi toteudukaan. Jouduin miettimään eri vaihtoehtojen väliltä eikä mikään tietenkään tuntunut yhtä hyvältä kuin se ensimmäinen, jolle olin ilmoittautunut. Harmitti niin paljon, sillä tiesin, että jostakin minun täytyy luopua. Joko haluamastani kohdekaupungista, majoitusmuodosta tai vanhempieni toivomasta kahden viikon pituudesta.

Kuvat ovat viime kesältä, kun innostuimme
serkkujen kanssa vähän kaivamaan :D

Minut oli siis ensin siirretty kolmen viikon kurssille Brightoniin. Majoituksena oli isäntäperhe, eli matka olisi ollut muuten sama kuin alun perin valitsemamme, ainoastaan viikon pidempi. Vanhempani olivat kuitenkin sitä mieltä, että kolme viikkoa on liian pitkä aika, joten kysyimme EF:ltä, onko muilla kahden viikon kursseilla tilaa. Vaihtoehdoiksi tulivat muistaakseni Brighton asuntolamajoituksella sekä Sliema isäntäperheellä. Maltalle en halunnut lähteä, joten jäljelle jäi Brighton. Olin tosi pahoillani, sillä yksi erityisesti kielimatkassa odottamani asia oli juuri isäntäperhe.

Vanhempani kuitenkin miettivät asiaa uudestaan ja päättivät, että kolmen viikon kurssikin on ok, jos haluan lähteä sellaiselle. Tietenkin suostuin. Sain haluamani kohteen, toivomani majoituksen ja kaupan päälle viikon lisäaikaa oppimiselle!

Nyt siis olen menossa 20.7. alkavalle kolmen viikon kurssille Brightoniin. Kaikki on siis hyvin, paitsi, että huomasin juuri äsken etten pääse kirjautumaan MyEF:ääni... Siitä siis toimistolle sähköpostia seuraavaksi. :D