Opiskelu kielimatkalla

Mä kyllä ihan mielelläni lähtisin kielimatkalle. Ne kuulostaa hirmu kivoilta. Olis tosi siistiä päästä käymään ulkomailla ilman porukoita. Sitä paitsi mä en ole koskaan käynyt Maltalla enkä kyllä Englannissakaan Jenkeistä tai Australiasta nyt puhumattakaan.

Meidän luokalta yksi tyttö oli kielimatkalla viime kesänä kun se sai sen rippilahjaksi ja se kehui sitä reissua hirveästi. Siellä oli kuulemma ollut tosi huippua porukkaa ja ne oli käyneet Lontoossa ja ties missä. Ne aktiviteetitkin kuulosti hauskoilta, jotain pelejä ja kilpailuja. Ja onhan ulkomailla nyt ihan toisenlaiset shoppailumahdollisuutekin kun Suomessa.

Mutta. Mä en kuitenkaan ole ihan varma, haluaisinko mä sittenkään lähteä, kun siellä on sitä koulua. Se tyttö kertoi, että niillä oli aina joko aamu- tai iltapäivä koulua. En mä nyt kesälomalla haluaisi mitään päntätä.

Tämä voisi hyvinkin olla jonkun ihan oikeasti omista ajatuksistaan kirjoittama teksti. Koulu kuulostaa heti pahalta koko piinaavan pitkän syksyn, vielä pidemmän ja synkemmän talven ja pitkän ja kauhistuttavan ankaran kevään peruskoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa puurtaneen opiskelijan mielestä. Ja ihan syystä. Loma on ihan ansaittua, etenkin jos siitä osan on jo käyttänyt tai tulee käyttämään kesätöissä tienatakseen rahat matkaan.

Kielimatkalla koulua on tosiaan joko aamu- tai iltapäivän ajan arkipäivisin (USA:ssa ma-to). Koulu ei kuitenkaan ehkä kuvaa systeemiä ihan täydellisesti, tai ainakaan itse en ymmärtänyt ottaa siitä ollenkaan niin suurta stressiä kuin "ihan oikeasta" koulusta. Oikeastaan en stressannut yhtään.

 

Tässä hiukahkosti epätarkahkossa kuvassa
mahtavat opettajamme :D

Opettajia on jokaisella ryhmällä kaksi ja he opettavat kahta ryhmää vuoropäivinä. Kaikki opettajani molemmilla kursseillani olivat mahtavia eikä tunneilla tosiaankaan ollut tylsää. Usein leikimme erilaisia leikkejä, yritimme tehdä tableteilla jotain järkevää (parasta oli erilaisten äänien soittaminen EF-sovelluksesta, haha) tai juttelimme jostakin aiheesta.

EF:n kursseilla käytetään EF:n omaa Fast Track -kirjasarjaa, josta on jokaiselle taitotasolle oma kirjansa. Tosiaan Brightonissa olin neljännellä tasolla ja Oxfordissa viidennellä. Molemmissa kirjoissa jokainen kappale rakentui yhden aiheen ympärille. Yleensä aihetta käsiteltiin esim. keräämällä aihepiirisanastoa, tekemällä pari (ihan oikeasti vain pari) tehtävää ja keskustelemalla pienissä ryhmissä jostain teemaan liittyvästä jutusta. Tunnit olivat todella rentoja ja etenkin Oxfordissa toisinaan vain juttelimme toisen opettajamme kanssa ja kuuntelimme hänen tarinoitaan esim. brittiläisestä yhteiskunnasta.Brightonista mieleeni jäivät erityisesti Psychology- ja Law & Order -aiheiset tunnit.

Kirjojen lisäksi kursseilla on käytössä Passport to Learn -vihkoset, joiden avulla seurataan omaa edistymistä. Niihin voi mm. kirjata oppimiaan sanoja ja opettajat voivat antaa palautetta niihin.

Kielimatkalla koulunkäynti oli ainakin omasta mielestäni yhtä mukavaa kuin aktiviteetit eikä koulussa tarvinnut tylsistyä. Mielestäni ei todellakaan kannata pitää kielimatkalle lähdön esteenä sitä, että lukujärjestyksessä lukee toisinaan "SCHOOL".

Ai niin, kielimatkalla ei tule edes läksyjä.