Rahankäyttö kielimatkalla / osa 2

- Sano hei, mitä yheksänsataa kolkytneljä euroo on jaettuna kolmella, Tanja kysyy lentokoneessa vieressään istuvalta Sallalta.
- Näytänksmä hei siltä, että tietäisin? Mun matikan numero oli seiska! Salla nauraa. - Kato kännykällä.
- Mulla on niinku kolmesataa ykstoista pilkku kolme-kolme-kolme-kolme-kolme-jotain euroo per viikko, Tanja ilmoittaa hetken kuluttua. - Plus lompakossa joku viiskymppii.
- Aijjaa. En mä vaan laskenu noin tarkkaan, Salla vastaa. - Olisko pitäny?

Ehkä. Itse ainakin olen niin järjestelmällinen - tai pikkutarkka, miten sen haluaa ajatella - että tulen aivan varmasti laskemaan viikkoa ja jopa päivää kohden käytössäni olevat rahat. Silloin tiedän tarkalleen, kuinka paljon voin kunakin päivänä käyttää rahaa. Joku ei laske, mutta rahat riittävät hyvin, joku laskee, mutta tajuaa siitäkin huolimatta viimeisellä viikolla, että rahat käyvät vähiin. Jokaisen kannattaa varmasti itse vanhempiensa kanssa yleensäkin miettiä rahankäyttöä kielimatkan aikana.

On ihana aurinkoinen iltapäivä. Antti, Oona, Iiris ja Viivi istuvat pienen, mutta sitäkin ruuhkaisemman, kahvilan terassilla juttelemassa.
- Paljos se kello on, Antti kaivaa kännykän taskustaan. - Oho, sehän on jo puoli kolme. Mun bussi lähtee ihan just! Moikka!
- Toivottavasti ehdit! Oona huikkaa pojan perään.
- Ei kyllä ehdi, jos sen bussi on tuo tuolla risteyksessä, Viivi tähyilee. - Meijänkin pitää kyl ihan kohta lähteä.
- Mä käyn viel vessassa. Kai tässäkin puljussa sellanen on, Iiris nousee pöydästä.
- Mä voisin tulla myös, Viivi sanoo.
- No mitäs mä tähän yksin jään. Voin mäkin sitten tulla, Oonakin nousee. - Ettekste ota teidän laukkuja?
- Äh, kuka ne tästä veis? Eihän me kauaa olla pois. Turha niitä sinne mukaan on ottaa, Iiris tuhahtaa.

Missään, edes Suomessa, ei milloinkaan saa jättää tavaroita vartioimatta minnekään julkiselle paikalle. Varas ei tarvitse kuin pari sekuntia laukun nappaamiseen.

- Hei täällä on nyt niitä Consseja! Roosa huutaa hyllyn takaa.
Anna ja Helmi tulevat katsomaan.
- Mitä värejä siinä on? Onko muita kuin mustia? Helmi tutkii laatikoita.
- Paljon nää maksaa? Kuuskyt puntaa? Paljon se on euroina? Anna tuijottaa hintalappua mietteliäänä.
- Onks nää nyt siis halpoja vai kalliita? Kannattaaks mun ostaa kahdet ja säästää toiset ens vuodelle vai nimenomaan ostaa ne sit vasta Suomesta? Roosakin lopettaa hyllyn tutkimisen.
- No siis eiks yks punta ole jotain päälle euron? Anna katsoo muita kysyvästi.
- On, mutta paljonko? Onkohan täällä WiFiä niin vois tarkastaa netistä. Helmi tuskastuu ja alkaa kaivaa kännykkäänsä esille.

Niinpä. Ulkomaille lähtiessä kohdemaan valuutan arvosta ja yleisestä hintatasostakin kannattaa olla edes jonkinlainen käsitys. Jos haluaa olla todella tarkka ja järkevä, kannattaa tarkistaa päivän valuuttakurssi vaikkapa joka aamu, jos majoituksessa on käytettävissä WiFi. Luvun (esim. tällä hetkellä 13.6. yksi euro on 0,79515 puntaa) voi kirjoittaa vaikkapa kännykän muistioon. Luotettavat kurssitiedot löytyvät ainakin Suomen pankin nettisivuilta.

Enää iiihan pikku hetki oman matkani alkuun!