Jännittää. Mutta yllättävän vähän. Se alkaa vasta heräillä. Päivällä en tuntenut sitä oikeastaan vielä ollenkaan. Oli vähän huijattu olo. Matkalle lähtemiseenhän kuuluu jännittäminen. Missä se siis luurasi?
Tuntuu kauhean epätodelliselta. Tapahtuuko tämä? Oikeasti? Minulle? Luenko vain jonkun muun kertomusta kielimatkastaan ja sinne lähtemisestä? Onko tämä unta?
Mihin olenkaan pääni työntänyt? Enhän minä edes osaa englantia. Miten sanotaan edes "Minun nimeni on..."???? Apua!
Enimmäkseen olen todella iloinen ja odotan IN-NOL-LA uusia asioita. Täytyy vain uskoa, että se on totta ja nyt se alkaa. Brighton, I'm coming!
Ihanaa matkaa! Ota kaikki irti sun reissusta ja nauti joka hetkestä! Niin ja ei kannata huolehtii siitä, et enkku ei suju, koska lupaan et kielimatkan jälkeen oot jo niin tottunu englantiin et joudut palauttelee suomenkieltä mieleen ;)
VastaaPoistaHaha, kiitos näin jälkikäteen! Tuo oli totta, mitä sanoit enkusta. Nopeastihan siihen tottui. ;)
Poista