Matkalaukku - tärkeä osa matkan onnistumista

Matkalaukku ei ehkä ole se, mitä ensimmäisenä ajattelee, kun varaa kielimatkan. Tästä huolimatta se on kuitenkin tärkeä osa matkan onnistumista. Jos laukku on huono - liian suuri tai pieni tai vaikkapa rikkinäinen - koko matka hankaloituu.

Jos et omista matkalaukkua, ainakaan ehjää sellaista, on nyt korkea aika alkaa etsiskelemään uutta. Vaikka kuulostaakin turhan hankalalta, että matkalaukun hankintaa kannattaa harkita eikä ensimmäistä vastaantullutta kannata heti ostaa, se on totta. Hyvä matkalaukku kestää kymmeniäkin vuosia eli laatuun kannattaa sijoittaa.

Mieti laukun kokoa tarkasti. Ihan pikkuruinen ei ole kovinkaan kätevä, mutta valtavasta voi joutua joillakin lentoyhtiöillä lentäessä maksamaan ylimääräistä. Kannattaa kiinnittää huomiota myös materiaaliin. Hyvä laukku on kestävä, mutta kuitenkin kevyt.

Vertaile eri malleja. Meille ostettiin muutama vuosi sitten tällainen matkalaukku ja ihan Samsonitea sen erityisemmin mainostamatta, niin on muuten ollut hyvä! Tuota on helppo kuljetella tasaisilla alustoilla (esim. lentokentän lattia) noiden neljän pyörän ja tukevan kahvan ansiosta. Runkokin on kestävä ja lisäbonuksena mahdollisuus laittaa lukkoon. En kuitenkaan väitä, että tuo sopisi kaikille, mutta ainakin me olemme tykänneet. Kannattaa miettiä omia tarpeita ja toiveita ja valita laukku niiden perusteella.


Kuva: George Hodan, www.publicdomainpictures.net

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on hinta. Hyvästä matkalaukusta satanen ei todellakaan ole liian vähän. Jos tahtoo todella laadukkaan laukun, voi varautua pulittamaan useita satoja euroja. Toisaalta, ei korkea hintakaan takaa laatua ja kestävyyttä. Itse kuitenkin luottaisin tunnettuihin, vanhoihin merkkeihin tai hyvän matkalaukkuliikkeen asiakaspalveluun.

Toivottavasti tästä oli apua!

Prahassa

Se on totta. Mun on vaikea uskoa, että istun ihan oikeasti tässä. Että tää kaikki oikeasti tapahtuu. Mä tärisen.

Miten pitkä matka onkaan jo kuljettu. Miten kauan on taivallettu, jotta on päästy tähän. Ja nyt ollaan jo ihan lähellä määränpäätä. Oikeastaan me jo kolkutellaan määränpään portteja.

Maanantaina 11.4. jo ennen kuutta aamulla istuin bussissa koulun pihalla ja miltei tärisin jännityksestä. Suuntana oli ensin Helsinki-Vantaan lentokenttä ja sieltä Tsekin pääkaupunki Praha.

Miten kauan on tehty töitä, jotta oltaisiin joskus tässä vaiheessa. Jos kaikki ei menekään täydellisesti. Jos bussista puhkeaa rengas ja me myöhästytään lennolta. Tai jos me kaikki sairastutaan. Niin monta juttua voi mennä pieleen. Se lento voi olla ylibuukattu eikä me mahdutakaan sinne. Tai kaikki lentokenttätyöntekijät menee lakkoon än-yy-tee-nyt eikä me päästä Helsinkiä kauemmas. Prahassa meidän hotelli voi syttyä tuleen. Joku voi ryöstää meidän kaikkien rahat ja pankkikortit ja kaikki. Jos tää kaikki vaan murenee ja ne murut valuu käsistä ja sekoittuu hiekkaan eikä me enää löydetä niitä. Eihän tää voi olla oikeesti mahdollista.

Neljä päivää kului älyttömän nopeasti. Kävimme katsomassa mm.

vanhaa juutalaista hautausmaata,

Prahan linnaa,

Kaarlen siltaa,

juutalaiskorttelissa sijaitsevaa Pinkasin synagogaa
(nuo seinät ovat siis täynnä natsien vainoissa
kuolleiden juutalaisten nimiä, paikkana
hyvin koskettava),

ja Tanssivaa taloa



  

Kauppakeskus Palladiumissakin tuli käytyä
 useammankin kerran.

Näitä kuvia katsellessa tulee outo olo. Olenko mä ihan oikeasti ollut tuolla? Jos mä olenkin vaan nähnyt unta?

Trdelnikejä, vähän kuin munkkitaikinasta tehtyjä 
jännän mausteisia tötteröitä myytiin tosi monessa
paikassa. Tuohon tötteröön sai siis valita jotain täytettä
(esim. suklaata, mansikoita, kermaa, jäätelöä...).

Matka oli aivan mahtava (kiitos kaikki ihanat ihmiset ♥) ja Praha kaupunkina täydellinen tuollaiselle luokkaretkelle. Suosittelen kaikille!

Ennen matkaa

Tässä postauksessa listaan asioita, jotka täytyy hoitaa ennen kielimatkalle lähtemistä.

1. Tarkista matkalaukkusi kunto. Pian on siitäkin tulossa postausta. ;)

2. Varmista, että sinulla on passi ja se on voimassa koko matkasi ajan. Selvitä myös, onko kohdemaassasi erityisiä vaatimuksia passin voimassaolon suhteen (joihinkin maihin matkustaessa passin tulee olla voimassa joitakin kuukausia matkan päättymisen jälkeenkin).

3. Jos matkustat USA:han, varmista, että olet tehnyt sähköisen ESTA-hakemuksen ja se on hyväksytty.

4. Suunnittele raha-asiasi (VINKKEJÄ TÄSSÄ POSTAUKSESSA).

5. Tarkista alustavasti jo vaikkapa nyt, että sinulla on matkalle sopivia vaatteita. Jos jotakin puuttuu, saat hyvän syyn lähteä shoppailemaan. ;)

6. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa hankkia matkapäiväkirja.

7. Tarkista, tarvitaanko kohdemaahasi mennessä joitakin erikoisempia rokotteita, joita et ole saanut.

8. Ala tekemään pakkauslistaa jo mielellään nyt, niin et joudu kiirehtimään ja voit lisäillä asioita sitä mukaa kun niitä tulee mieleen.

Tuleeko jollekulle kielimatkalla jo olleelle mieleen vielä jotakin?

Ulkomailla ei tarvitse käyttäytyä?

Ulkomaillahan ei tarvitse käyttäytyä yhtä hyvin kuin koto-Suomessa, koska eihän siellä ketään tuttuja ole. Eihän kukaan edes osaa suomea, tällaista vaikeaa kieltä kun puhutaan. Ihan sama, vaikka päivittelenkin kovaan ääneen tuonkin rouvan rumaa laukkua. Ei sitä kukaan ymmärrä. Jonon voi aina ohittaa, koska turistin ei tarvitse ymmärtää mitään sääntöjä eikä näitä ihmisiä näe enää koskaan. Ihan sama miten käyttäytyy.

Niinkö?

Ei. Itse aina ajattelen, että ulkomailla ikään kuin edustan Suomea. Haluan antaa suomalaisista hyvän kuvan, joten todellakin käyttäydyn samalla tavoin kuin Suomessa.

Ja vaikkei välittäisi kuin omasta henkilökohtaisesta edustavuudestaan, ei kannata heittäytyä idiootiksi. Ensiksikin kannattaa pitää mielessä, että muutkin suomalaiset matkailevat. Et varmasti ole ainoa suomenkielinen Lontoossa tai Oslossa.

Saksassa vierailimme müncheniläisessä saippualiikkeessä. Kuultuaan suomenkielisen puheemme suomalaislähtöinen myyjä tuli juttelemaan meille ja esitteli myyjäkaverinsa, jolle oli opettanut muutamia sanoja kielestämme.

Eikä olisi mahdotonta, hirveän epätodennäköistä tosin, että tapaisi ulkomailla jonkun suomalaisen tuttunsa. Itse asiassa perheellemme on kerran käynyt näin.

 

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta voin vannoa, että koko tarina on aivan totta (nimet ja pari muuta ei-niin-tärkeää yksityiskohtaa on muutettu).

Perhe Kuusela kääntyy pois italialaisen supermarketin parkkipaikalta. He liittyvät autoletkan jatkoksi ja joutuvat pian hidastamaan liikennevaloihin. Joku vitsailee, että heidän pienessä kotikaupungissaan on niin vähän liikennevaloja, että jo ihan senkin takia pitää tulla ulkomaille näkemään suuren maailman menoa.
- Hei, kattokaa, tolla naisella on samanlainen tukka kuin Jennan opettajalla, ikkunasta ulos tuijotellut äiti sanoo ja nyökkää kohti kadulla kävelevää vaaleatukkaista naista. (Vaaleat hiukset eivät Italiassa ole kovin yleiset)
- Hei, niinpäs onkin! Jennan isosisko Tuuli huomaa.
- Missä? Missä? Jenna yrittää kurkkia ulos. - Ai toi! Ihan kuin siinä olisi myös Johannan lapset Sini ja Santeri!
- Ja sen mies Ville, isä täydentää.
- Ne on ne! Ne on ne! Tuuli ja Jenna huutavat yhteen ääneen.
Liikennevalot vaihtavat väriä ja isä ohjaa auton risteyksestä eteenpäin. Johanna perheineen jää taa.
- Olipas tosi hyvä tuuri, äiti päivittelee. - Että satuttiin matkustamaan samaan aikaan samaan maahan ja sitten ne sattuivat juuri tähän kaupunkiin just nyt, kun mekin pistäydyttiin kauppaan juuri täällä! Tästä sulla on Jenna kertomista syksyllä, kun koulu alkaa.
- Jos ei oltaisi käyty kaupassa vaan olisi posotettu ihan suoraan, niin ei olisi varmaan nähty niitä, isäkin spekuloi.

Seuraavana päivänä Kuuselat ovat tutustumassa kivaan kaupunkiin muutaman kymmenen kilometrin päässä. He päättävät poiketa pahimmilta turistireiteiltä vähän sivumpaan. Ehkä talojen varjossa on vähän viileämpikin. Yhtäkkiä äiti sanoo:
- Hei, katsokaas, ketä tuolta tulee!
Muu perhe tähyää eteenpäin katua. Joku tajuaa:
- Johanna ja perhe! Taas!
- Niinpäs onkin, Tuuli tajuaa.
- Moi, äiti sanoo, kun Johanna on ehtinyt melkein kohdalle.
- Ai moi! Johannan ääni on pelkkää hämmästystä..

Eikä hän edes vielä tiedä koko tarinaa.