Miten pitkä matka onkaan jo kuljettu. Miten kauan on taivallettu, jotta on päästy tähän. Ja nyt ollaan jo ihan lähellä määränpäätä. Oikeastaan me jo kolkutellaan määränpään portteja.
Maanantaina 11.4. jo ennen kuutta aamulla istuin bussissa koulun pihalla ja miltei tärisin jännityksestä. Suuntana oli ensin Helsinki-Vantaan lentokenttä ja sieltä Tsekin pääkaupunki Praha.
Miten kauan on tehty töitä, jotta oltaisiin joskus tässä vaiheessa. Jos kaikki ei menekään täydellisesti. Jos bussista puhkeaa rengas ja me myöhästytään lennolta. Tai jos me kaikki sairastutaan. Niin monta juttua voi mennä pieleen. Se lento voi olla ylibuukattu eikä me mahdutakaan sinne. Tai kaikki lentokenttätyöntekijät menee lakkoon än-yy-tee-nyt eikä me päästä Helsinkiä kauemmas. Prahassa meidän hotelli voi syttyä tuleen. Joku voi ryöstää meidän kaikkien rahat ja pankkikortit ja kaikki. Jos tää kaikki vaan murenee ja ne murut valuu käsistä ja sekoittuu hiekkaan eikä me enää löydetä niitä. Eihän tää voi olla oikeesti mahdollista.
Neljä päivää kului älyttömän nopeasti. Kävimme katsomassa mm.
vanhaa juutalaista hautausmaata, |
Prahan linnaa, |
Kaarlen siltaa, |
juutalaiskorttelissa sijaitsevaa Pinkasin synagogaa (nuo seinät ovat siis täynnä natsien vainoissa kuolleiden juutalaisten nimiä, paikkana hyvin koskettava), |
ja Tanssivaa taloa |
Kauppakeskus Palladiumissakin tuli käytyä useammankin kerran. |
Näitä kuvia katsellessa tulee outo olo. Olenko mä ihan oikeasti ollut tuolla? Jos mä olenkin vaan nähnyt unta?
Matka oli aivan mahtava (kiitos kaikki ihanat ihmiset ♥) ja Praha kaupunkina täydellinen tuollaiselle luokkaretkelle. Suosittelen kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muista, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan - on vain tyhmiä vastauksia! :)