Kirjoitin marraskuussa siitä, että ulkomailla matkustellessa näkee ja kokee paljon sellaista, mihin pelkästään kotimaassa oleskelemalla ei pääse käsiksi. Tietenkin se on sekä negatiivinen että positiivinen asia, sillä jotkut asiat tuntuvat olevan muualla paremmin ja jotkut huonommin. Toisaalta negatiivinenkaan kokemus ei välttämättä ole sen huonompi kuin positiivinen, sillä se opettaa usein enemmän.
Ulkomailla oppii ymmärtämään paitsi vieraita kulttuureja ja erimaalaisia ihmisiä, myös omaa kulttuuriaan ja kotimaataan. Ulkomailla käytyään ehkä huomaa jotain hyvää suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä tai tajuaa, miksi esimerkiksi hygieniamääräysten noudattamista valvotaan.
Ulkomaanmatkailu saattaa myös murtaa pelkoja ja ennakkoluuloja. Jos suostuu maistamaan intialaista kastiketta edes hiukan tai uskaltautuu juttelemaan ihka oikean saksalaisen kanssa, saattaa huomata, että ruoka on ruokaa ja ihmiset ihmisiä muuallakin.
Yksi elämäni suurimmista oivalluksista liittyykin juuri tähän. Vaikka olin ainakin omasta mielestäni melko suvaitsevainen jo ennen matkaa, toisella Yhdysvaltain-lomallamme koin suuren elämyksen. Tajusin, että niinkin kaukana (!) elämä on kuitenkin hyvin samanlaista kuin koto-Suomessa: ihmisten täytyy opiskella tai käydä töissä, syödä, käydä kaupassa, pestä pyykkiä ja leikata nurmikkoa. Ehkä asiat hoidetaan eri kielellä, kaupasta kannetaan kotiin erilaista ruokaa ja pesuainekin on eri merkkiä. Kaikkien elämässä on kuitenkin iloja ja suruja, velvollisuuksia ja oikeuksia. Ei ole meitä ja muita, vaan on pelkästään me. Me ihmiset tässä valtavassa maailmassamme.
Myös ihmisiä, jotka ovat yleisten määritelmien mukaan aivan suomalaisia, oppii ymmärtämään paremmin, vaikkei aina olisikaan samaa mieltä. Muslimimaassa käytyään islaminuskoon kääntyneen Annin tapoja saattaa ymmärtää paremmin eikä vegaani Virtasen perhekään aiheuta niin suurta ihmetystä.
Erinäköisten ihmisten ja näiden erilaisten tapojen näkeminen, erilaisen ruuan syöminen ja erilaisessa ympäristössä oleskeleminen avartavat maailmankuvaa. Se puolestaan auttaa hyväksymään sen, että täällä kotimaassakin on erilaisia asioita. Suomeksi sanottuna matkailu lisää suvaitsevaisuutta.
 |
| Hmm... Italialaiset aamiaiscroissantit kuuluvat mielestäni ihan selkeästi negatiivisiin kokemuksiin! Italialaisilla on kumma tapa tunkea croissantteihin aina jotain ihmeellistä creemiä tai hilloa, mikä ei suoraan sanottuna paranna makukokemusta. Ja että joku voi syödä tuollaisia heti aamulla, hyyh... Ajatuskin melkein puistattaa! |
Ulkomailla oppii ymmärtämään paitsi vieraita kulttuureja ja erimaalaisia ihmisiä, myös omaa kulttuuriaan ja kotimaataan. Ulkomailla käytyään ehkä huomaa jotain hyvää suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä tai tajuaa, miksi esimerkiksi hygieniamääräysten noudattamista valvotaan.
Ulkomaanmatkailu saattaa myös murtaa pelkoja ja ennakkoluuloja. Jos suostuu maistamaan intialaista kastiketta edes hiukan tai uskaltautuu juttelemaan ihka oikean saksalaisen kanssa, saattaa huomata, että ruoka on ruokaa ja ihmiset ihmisiä muuallakin.
Yksi elämäni suurimmista oivalluksista liittyykin juuri tähän. Vaikka olin ainakin omasta mielestäni melko suvaitsevainen jo ennen matkaa, toisella Yhdysvaltain-lomallamme koin suuren elämyksen. Tajusin, että niinkin kaukana (!) elämä on kuitenkin hyvin samanlaista kuin koto-Suomessa: ihmisten täytyy opiskella tai käydä töissä, syödä, käydä kaupassa, pestä pyykkiä ja leikata nurmikkoa. Ehkä asiat hoidetaan eri kielellä, kaupasta kannetaan kotiin erilaista ruokaa ja pesuainekin on eri merkkiä. Kaikkien elämässä on kuitenkin iloja ja suruja, velvollisuuksia ja oikeuksia. Ei ole meitä ja muita, vaan on pelkästään me. Me ihmiset tässä valtavassa maailmassamme.
 |
| Toinen erikoisuus, tai aika yleistä tuo etelämmässä taitaa olla, mutta meitä suomalaisina ihmetytti tuo muutaman tunnin tauko keskellä päivää. Joo, kuumuudesta se varmaankin johtuu, eikä se varsinaisesti huono juttu ole (paitsi, että jotkut ravintolatkin olivat tuohon aikaan kiinni, eli lounasta oli joskus vähän hankala löytää). |
Myös ihmisiä, jotka ovat yleisten määritelmien mukaan aivan suomalaisia, oppii ymmärtämään paremmin, vaikkei aina olisikaan samaa mieltä. Muslimimaassa käytyään islaminuskoon kääntyneen Annin tapoja saattaa ymmärtää paremmin eikä vegaani Virtasen perhekään aiheuta niin suurta ihmetystä.
 |
| Annokseni yhdessä huvipuistossa Italiassa. Ei tuossa annoksessa itsessään ollut mitään sen ihmeellisempää, mutta muistan, kuinka mietimme tuossa huvipuistoravintolassa tätä. Suomessahan itsepalvelu on kirjaimellisesti itsepalvelua: kannat oman tarjottimesi, kasaat siihen ruuat, syötyäsi viet astiat palautus-kärryyn tai jopa lajittelet tiskikoreihin. Italiassa teksti "self service" tarkoitti lähinnä sitä, että asiakas kantaa tarjottimellaan juomat, ruokailuvälineet ym. ja valitsee annoksensa sellaiselta linjastolta. Sitten hän menee pöytään ja joku kantaa annoksen hänelle. Varmaan aika iso shokki tulla Suomeen ja tajuta vaikkapa ABC:llä, mitä suomalainen "self service" on. :D |
Erinäköisten ihmisten ja näiden erilaisten tapojen näkeminen, erilaisen ruuan syöminen ja erilaisessa ympäristössä oleskeleminen avartavat maailmankuvaa. Se puolestaan auttaa hyväksymään sen, että täällä kotimaassakin on erilaisia asioita. Suomeksi sanottuna matkailu lisää suvaitsevaisuutta.
Moikka, osallistuin sun haasteeseen, kiitos siitä! :)
VastaaPoistahttp://dreamscometruewithef.blogspot.fi/2015/12/haaste.html?m=1
Kiva kun osallistuit :) Käynpä lukaisemassa sun postauksen
Poista