Joulukalenteri: 24. luukku

Tänään on VIHDOIN jouluaatto. Yksi vuoden odotetuimmista päivistä. Tämän vuoksi jo jopa kuukausi, parikin, aiemmin aletaan ostamaan lahjoja ja tehdään listaa siitä, kenelle tänä vuonna lähetetään joulukortti ja kuka viimeinkin yritetään jättää joulukorttiringin ulkopuolelle, kun viime vuonnakaan kortin valokuvasta ei enää tunnistanut perheen lapsia. Nimenomaan yritetään, sillä eihän se todellakaan onnistu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kyseisen henkilön lähettämä kortti putoaa postiluukusta, sortuu lähettämään kortin.

Kaupassa eilen tai toissapäivänä on tuupittu ostoskärryillä hyllyjenvälin tukkineita mummoja syrjään siinä viisimetrisen ostoslistan selaamisen välissä. Kärryihin kasautuneen ruokavuoren takaa on yritetty kuikuilla, onko kinkkuja vielä jäljellä vai tultiinko tänäkin vuonna liian myöhään.

Kotiin päästyä hengissä selvinneet on patistettu siivoamaan. Hullunkiilto silmissä on jynssätty puhtaaksi lattiat, seinät, katto, ovet, ikkunat, kaapit, kattilat ja kulhot ja naapuri, joka on erehtynyt änkeämään paikalle tuomaan joulumuistamista. Naapuri on saateltu kotimatkalle mukanaan suklaarasia ja heti oven sulkeuduttua on puhuttu, että ensi vuonna muistetaan ostaa jotain niillekin. Eihän sitä kukaan enää edes kuukauden päästä muista, mutta perinteistä täytyy pitää kiinni.

LUNTA!!
Kuva on otettu heinäkuussa :D
(Dolomiiteilla, Alpeilla, Italiassa)

Aattoaamuna herätään viideltä keittämään riisipuuroa, paistamaan kinkkua ja laatikoita, koristelemaan valmiina ostettuja pipareita (itse ei ehditty tehdä, kuten ei viime vuonnakaan), tekemään rosollia, kattamaan pöytää ja koristelemaan kuusta. Ja, niin kuin edellisinäkin vuosina, puuro palaa pohjaan heti kun osa maidosta on kiehunut yli, kinkusta tulee sitkeää ja kuivaa, laatikoista osa palaa ja osa jää raaoiksi ja piparien kuorrutetta löytyy pitkällisen taistelun jälkeen kaikkialta muualta paitsi pipareista. Edellisten vuosien kaavasta poiketen pöydän kattaminen menee aluksi ihan hyvin, kunnes rosollia tekevä äiti/isä/lapsi/joku muu henkilö leikkaa sormeensa ja huutaa, pöydän kattaja säikähtää ja kaataa pöydällä olevan kynttilän ja samalla kuusen, mistä tietenkin meinaa seurata tulipalo. Onneksi vain pöytäliina ja kuusen yläoksat hieman kärvähtävät.

Kun vahingot on korjattu ja homma saatu niin hyvin hallintaan kuin nyt jouluaattona voi saada, koko perhe lysähtää sohvalle ja joku saa viimeisillä voimillaan napsautettua television päälle, juuri kun joulurauhan julistus alkaa.

Hyvää joulua! Merry Christmas! God Jul!

P.S. Jos teidän joulunne ei ole näin kuluttava ja teillä kertyy ylimääräistä energiaa pipareista ja konvehdeista, kannattaa käydä täällä. Ehkä vähän lapsellista, mutta ruotsin taito ainakin kehittyy. :)