17. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 17. luukku

Tänään tulee pientä ajatuspostausta aika vakavasta aiheesta.

Huutavat pakolaiset uutisvideossa, lentokoneiden alasampumiset, terroriteot. Viimeisimpänä ja järkyttävimpänä pitkään aikaan Pariisin iskut.

Varmasti jokainen kotinsa ulkopuolelle nenänsä työntävä on kuullut maailman tapahtumista. On pysäyttävää tajuta, että kymmenittäin ihmisiä on kuollut Euroopassa terrori-iskuissa. Ihan tässä lähellä, ihan kulman takana. Itsekin olen käynyt Pariisissa. Pakostakin tulee miettineeksi, että jos minäkin olisin nyt ollut siellä...

Suomen ja Euroopan suurissa neuvottelupöydissäkin on tartuttu aiheeseen. On mietitty keinoja terrorismi-nimisen villiintyneen rikkaruohon kitkemiseksi, tai ainakin pitämiseksi poissa omalta pihalta.

Moni suomalainen katsoo inhoavasti Keski-Euroopan suuntaan. Siellä sitä terrorismia on, ei meillä. Perutaan kesälomamatka leikkipuistoon, jossa isot pahat pojat voivat työntää keinusta alas. Pysytään Suomessa. Korkeintaan lähdetään ihan tuohon naapuriin. Ruotsissa on turvallista, kuten tässä meidänkin pihassa, jossa ystävälliset, yhtä suurta perhettä olevat pienkerrostalon asukkaat hyväntahtoisesti pitävät huolta toisistaan.

Kunnes uutisissa kerrotaan, että isot pahat pojat on otettu kiinni omalta pihalta. Kunnes verhojen välistä kytätessä huomataan, että poliisi tulee hakemaan ihan seinän takana asuvan Petterin ja vie putkaan.

Joten. Mitäpä, jos lähtisimme sittenkin sinne leikkipuistoon. Jospa katsoisimme siinä matkalla vilkasta tietä ylittäessämme vasempaan ja oikeaan ja sitten reippaasti astelisimme tien yli. Jospa leikkipuistossa keinuisimme, vaikka paras kaverimme työnnettiin alas keinusta ja hän joutui lähtemään kotiin. Jospa keinuisimme hänenkin puolestaan - korkeammalle, korkeammalle, korkeammalle. Ja kun isot pojat ilmestyisivät taas puistoon, me kertoisimme heistä aikuisille. Käyttäisimme niitä aseita, jotka meillä on.

Me emme lähtisi pakoon, koska silloinhan isot pojat näkisivät, että meitä pelottaa. Me keinuisimme korkeammalle, korkeammalle, korkeammalle.

Ranskalaiset eivät lannistuneet. Emmehän mekään?

Je suis en terrasse.*


"Emme aio luopua elämäntavastamme.
Emmekä luovu sivistyksestämme.
Vaan sivistämme itseämme lisää.
Rakkaudella!"

luki Pariisin iskujen jälkeen pariisilaisravintolan
seinustalle viedyssä kyltissä.
(kuva Yle.fi)

*Minä istun terassilla. (somessa Pariisin iskujen jälkeen levinnyt hashtag, jolla otettiin osaa ranskalaisten suruun)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muista, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan - on vain tyhmiä vastauksia! :)