Opiskelu kielimatkalla

Mä kyllä ihan mielelläni lähtisin kielimatkalle. Ne kuulostaa hirmu kivoilta. Olis tosi siistiä päästä käymään ulkomailla ilman porukoita. Sitä paitsi mä en ole koskaan käynyt Maltalla enkä kyllä Englannissakaan Jenkeistä tai Australiasta nyt puhumattakaan.

Meidän luokalta yksi tyttö oli kielimatkalla viime kesänä kun se sai sen rippilahjaksi ja se kehui sitä reissua hirveästi. Siellä oli kuulemma ollut tosi huippua porukkaa ja ne oli käyneet Lontoossa ja ties missä. Ne aktiviteetitkin kuulosti hauskoilta, jotain pelejä ja kilpailuja. Ja onhan ulkomailla nyt ihan toisenlaiset shoppailumahdollisuutekin kun Suomessa.

Mutta. Mä en kuitenkaan ole ihan varma, haluaisinko mä sittenkään lähteä, kun siellä on sitä koulua. Se tyttö kertoi, että niillä oli aina joko aamu- tai iltapäivä koulua. En mä nyt kesälomalla haluaisi mitään päntätä.

Tämä voisi hyvinkin olla jonkun ihan oikeasti omista ajatuksistaan kirjoittama teksti. Koulu kuulostaa heti pahalta koko piinaavan pitkän syksyn, vielä pidemmän ja synkemmän talven ja pitkän ja kauhistuttavan ankaran kevään peruskoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa puurtaneen opiskelijan mielestä. Ja ihan syystä. Loma on ihan ansaittua, etenkin jos siitä osan on jo käyttänyt tai tulee käyttämään kesätöissä tienatakseen rahat matkaan.

Kielimatkalla koulua on tosiaan joko aamu- tai iltapäivän ajan arkipäivisin (USA:ssa ma-to). Koulu ei kuitenkaan ehkä kuvaa systeemiä ihan täydellisesti, tai ainakaan itse en ymmärtänyt ottaa siitä ollenkaan niin suurta stressiä kuin "ihan oikeasta" koulusta. Oikeastaan en stressannut yhtään.

 

Tässä hiukahkosti epätarkahkossa kuvassa
mahtavat opettajamme :D

Opettajia on jokaisella ryhmällä kaksi ja he opettavat kahta ryhmää vuoropäivinä. Kaikki opettajani molemmilla kursseillani olivat mahtavia eikä tunneilla tosiaankaan ollut tylsää. Usein leikimme erilaisia leikkejä, yritimme tehdä tableteilla jotain järkevää (parasta oli erilaisten äänien soittaminen EF-sovelluksesta, haha) tai juttelimme jostakin aiheesta.

EF:n kursseilla käytetään EF:n omaa Fast Track -kirjasarjaa, josta on jokaiselle taitotasolle oma kirjansa. Tosiaan Brightonissa olin neljännellä tasolla ja Oxfordissa viidennellä. Molemmissa kirjoissa jokainen kappale rakentui yhden aiheen ympärille. Yleensä aihetta käsiteltiin esim. keräämällä aihepiirisanastoa, tekemällä pari (ihan oikeasti vain pari) tehtävää ja keskustelemalla pienissä ryhmissä jostain teemaan liittyvästä jutusta. Tunnit olivat todella rentoja ja etenkin Oxfordissa toisinaan vain juttelimme toisen opettajamme kanssa ja kuuntelimme hänen tarinoitaan esim. brittiläisestä yhteiskunnasta.Brightonista mieleeni jäivät erityisesti Psychology- ja Law & Order -aiheiset tunnit.

Kirjojen lisäksi kursseilla on käytössä Passport to Learn -vihkoset, joiden avulla seurataan omaa edistymistä. Niihin voi mm. kirjata oppimiaan sanoja ja opettajat voivat antaa palautetta niihin.

Kielimatkalla koulunkäynti oli ainakin omasta mielestäni yhtä mukavaa kuin aktiviteetit eikä koulussa tarvinnut tylsistyä. Mielestäni ei todellakaan kannata pitää kielimatkalle lähdön esteenä sitä, että lukujärjestyksessä lukee toisinaan "SCHOOL".

Ai niin, kielimatkalla ei tule edes läksyjä.

Matkani EF:n kanssa

Tässä postauksessa olisi siis otsikon mukaisesti tarkoitus hieman valottaa sitä, miten olen päätynyt tähän pisteeseen, jossa nyt olen suhteessa EF:ään.

2000 -> Olen aina ollut hirveän kiinnostunut kaikesta minua ympäröivästä. Jo ihan pienestä saakka erityisesti vieraat kielet ja kulttuurit ovat kiehtoneet minua. Niinpä muistaakseni jo kasiluokan keväällä törmäsin EF:ään ja kielimatkoihin. Alun perin olin kiinnostuneempi vaihtovuodesta, mutta hiljalleen ajatus kahden tai kolmen viikon kielimatkasta ulkomailla alkoikin kuulostaa paremmalta.

Muuten, väitän, että olen kehittynyt kuvien kanssa :D

Vaikka onhan tässäkin yritystä.

2015 Olen aina ollut innostuja. Saan jatkuvasti uusia ideoita. Ne voivat olla mitä tahansa: kirjan nimiä, vaihtoehtoisia yhteiskuntia, täydellisen majan rakennuskaavoja tai kakkubileitä naapurustolle. Suuri osa ideoistani karsiutuu joko resurssien puutteen (vai olisikohan se ideoideni suureellisuuden :D) takia tai ne hautautuvat unohduksiin innostukseni lopahtaessa. Osa kuitenkin säilyy ja silloin paneudun asiaan tarmokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että seuraavan viikon ajan koulua lukuun ottamatta kaikki huomioni suuntautuu kyseiseen ideaan ja sen toteuttamiseen ja ainoat järkevät keskusteluni pystyn käymään ainoastaan kyseisestä aiheesta (usein ne jäävät valitettavasti monologeiksi...).

Tällä kertaa mielenkiintoni pysyi yllä pidempään. Haalin käsiini esitteitä, luin kaikki netistä löytyvät suomalaiset kielimatkablogit läpi ja vertailin eri kielimatkajärjestäjiä. Pidin, kuten yleensäkin, pitkiä yksinpuheluita ja esitelmiä vanhemmilleni ja oikeastaan kenelle tahansa kielimatkojen hyödyistä, erilaisista kurssityypeistä ja ilta-aktiviteeteista.

Huomasin aika pian, että oma blogi asian tiimoilta olisi erittäin tarpeellinen ja seuraavat pari kuukautta vapaa-ajallani ei ollut juuri muuta käyttöä kuin blogin kanssa puuhaaminen. Syyskuussa 2015 julkaisin ensimmäisen postaukseni. Suunnitelmani olivat heti suureelliset ja kunnianhimoiset ja toisinaan saan vieläkin samanlaisia innostuspuuskia (näkyy aika hyvin blogin aktiivisuudessa, hah).

Marraskuussa sitten varasimme ensimmäisen kielimatkani. Tässä vaiheessa minulla oli tottakai jo kielimatkapäiväkirja, jota kirjoitin blogin lisäksi.

2016 Alkuvuosi oli aktiivista aikaa. Oikeastaan voisin puhua blogin kulta-ajasta. Sitten, heinäkuun 20. päivä, nousin lentokoneeseen ja lähdin kohti unelmaani. Kielimatka oli mahtava elämys, mutta myös todella rankka kokemus. Palasin 9. päivä elokuuta ja jo viikon päästä alkoi koulu. Välissä oleva aika meni sumussa univelkaa pois nukkuessa ja itseään kasatessa (säälin todellakin niitä, joilla koulu alkoi heti seuraavana päivänä). Menin lukioon ja se tempaisi minut mukaansa. Blogille ei tuntunut olevan aikaa tai jos aikaa joskus olikin, olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä mitään järkevää.

Tästä kuvasta tykkään itse jossain syystä aika paljon.

Lisäksi saamattomuuteni ärsytti. Olin tehnyt niin hienot suunnitelmat ja keksinyt vaikka mitä postausideoita ja sitten koko homma vain lässähti. En enää halunnut enää edes ajatella blogia saati käydä täällä. Hiljalleen huomasin kuitenkin, että ajatteluni uhkasi siirtyä tulevaan kielimatkaani. Aloin alitajuisesti pitää sitäkin negatiivisena asiana.

2017 Sain otettua itseäni niskasta kiinni, ainakin hetkellisesti. Tammi- ja helmikuussa tein postauksia, sitten into taas hiipui. Vasta nyt, kesälomalla olen taas saanut aikaiseksi jotakin. Tällä kertaa, ihan oikeasti, pidän kiinni blogin reunasta enkä päästä sitä karkaamaan ohi kiitävien päivien ja viikkojen mukana. Ennakoin. En jätä postausten tekemistä koeviikoille. Teen pieniä asioita. Pidän blogin hengissä.

Ja nautin Oxfordista, jossa olen nyt.

Mitä opin kielimatkalla?

Tein 18. lokakuuta 2015 postauksen, jonka otsikko oli "Mitä tahtoisin oppia matkallani?". Listasin erilaisia tavoitteita ja asioita, joista olin erityisen kiinnostunut. Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki käydä läpi, mitä olen kirjoittanut ja katsoa, toteutuivatko ennakkoajatukseni.

Lontoossa, tarkemmin sanottuna Leicester Squarella



• Tahdon oppia käyttämään englantia. Kouluarvosanani ei ehkä vastaa täydellisesti sitä englannin kielitaitoani, jota oikeasti osaan keskustelutilanteessa käyttää. Voin osata taivuttaa verbin laulaa "sing, sang, sung" tai ympyröidä ryhmään kuulumattoman sanan kokeessa, mutta pelkästään näillä ei välttämättä pärjää aidoissa tilanteissa.

Kommentti: Kyllä, englannin keskustelutaitoni vahvistuivat huimasti. Vaikken vieläkään ole mikään mestaripuhuja enkä aina ymmärrä kaikkia sanoja, huomaan, ettei englannin käyttäminen tunnu niin pelottavalta ajatukselta. Huomasin nimittäin myös, että vaikken aina osaisikaan ihan täydellisesti, asiat selviävät yleensä kuitenkin jollakin tavalla.

• Tahdon oppia uusia sanoja. Vaikka osaisi kaikki englannin kielioppisäännöt etu- ja takaperin ja osaisi vielä käyttää niitä oikein, ilman sanoja kommunikoinnista ei tule mitään. Ihmisen sanavarasto ei koskaan voi olla liian laaja.

Kommentti: Tunnilla keräsimme aina jotakin aihealuetta käsitellessämme taululle pienen sanaston, josta jäi ihan kivasti sanoja mieleenkin.

• Edelliseen liittyen, tahdon oppia sanojen sävyjä. Esimerkiksi sanojen picture ja photo ero (tai ehkei niillä ole mitään merkityseroa?) ei ole minulle selvä ja uskon, että tämän kaltaisia synonyymejä on muitakin. Suomen kielessäkään ei ole sama asia, sanonko, että "mies kävelee tiellä" tai että "mies lampsii tiellä".

Kommentti: Ainakin tajusin, että sanat usual ja unusual liittyvät toisiinsa. :D Ennen en vain ollut tajunnut, että unusual on [ʌnˈjuːʒʊəl] eikä vain "unusual". Istuin vain eräänä päivänä bussissa ja ajoimme mainoskyltin ohi. 

Kyltissä mainostettiin jotakin "unusuaalia" ja koin jonkin herätyksen. Yhtäkkiä lamppu syttyi pääni päällä ja tajusin, että unusual on unusual, kuten vaikkapa incorrect on incorrect.

• Tahdon oppia englantilaisia tapoja. Tahdon oppia, mitä englantilaiset oikeasti syövät aamuisin ja kysyvätkö he oikeasti toisiltaan tavatessaan "How are you today, darling?".

Kommentti: Hahah. En kyllä vieläkään tiedä, mitä englantilaiset oikeasti syövät aamuisin - me ainakin söimme muroja. :D Mutta mitä tulee tuohon kuulumisten kyselyyn, niin ainakin oma hostäitini kysyi aina, miten koulussa meni. En tiedä, kiinnostiko häntä oikeasti vai halusiko hän vain olla kohtelias. :D Välillä tuntui myös hassulta, kun kaupan myyjälle olin "darling" tms. mutta aika pian siihen tottui, kun oppi, ettei yrittänytkään suomentaa keskustelua.

• Tahdon oppia, ettei haittaa, jos tekee virheen. Tahdon huomata, että vierasta kieltä voi puhua ja sillä voi pärjätä, vaikkei osaisikaan kaikkia sanoja ja lausuisi jonkin niistä harvoistakin sanoista väärin. Tahdon huomata, etten kuolekaan, vaikka käyttäisinkin väärää aikamuotoa ja että viestini todennäköisesti ymmärretään siitäkin huolimatta.

Kommentti: Tämä kyllä meni perille aika hyvin! Etenkin tuo väärä aikamuoto oli käytössä aika usein ja pääosin ainakin koin kuitenkin tulleeni ymmärretyksi. Futuuri vain ei meinaa pysyä meikäläisen päässä, sillä kun suomessa ei vastaavaa rakennetta ole, se meinaa aina jäädä matkasta englannissakin. Olisittepa nähneet hostäitini ilmeen, kun yritin selittää, että meillä ei suomessa ole suoraa futuuria. :D Hän varmaan mietti, miten me suomessa pärjäämme, kun emme voi suunnitella tulevaisuuttamme.

Kielimatkani oli siis erittäin onnistunut. Täytynee asettaa joitakin tavoitteita ensikesäistä matkaakin varten.

Vinkkejä Brightoniin lähtevälle

Tänään olisi vuorossa postaus juuri viimekesäisen matkani kohteeseen, Brightoniin, liittyen. Jaan siis muutamia vinkkejä, jotka tulivat mieleeni siellä taivaltaessa. Toivottavasti näistä on hyötyä!


Minä, lämmin kaakao, valtavan suuri meri,
autio kiviranta ja aaltojen kohina.

1. Mene aamulla aikaisin rannalle kävelemään. Vaikka et olisi aamuvirkku, herää edes yhtenä aamuna sen verran aikaisin, että ehdit käymään rannalla ennen koulun tai aktiviteettien alkamista. Voin vannoa, että se kannattaa!

Nämä värikkäät talot on ihan koulun lähellä.
Mulla on näistä varmaan kymmeniä kuvia, koska
suunnilleen aina ohi kävellessä piti räpsäistä pari. :D

2. Tämä käy kyllä muihinkin kohteisiin, mutta harhaudu joskus sivukaduillekin. Totta kai järki täytyy pitää mukana eikä yöllä pidä lähteä hiippailemaan minnekään pimeille kujille, mutta päiväsaikaan voi ihan hyvin valita toisenkin reitin kuin sen, mitä on tottunut kulkemaan. Mä ainakin huomasin, että Brightonissa tultiin opastamaan tosi ystävällisesti heti, jos näytti yhtään eksyneeltä.

3. Jos et hanki paikallista SIM-korttia ja välttelet mobiilidatan käyttämistä, yksi hyvä ilmainen nettipaikka on Churchill Squaren kauppakeskuksen Goldsmiths-kultasepänliikkeen edusta. Niiden ilmainen wifi ulottuu siihen käytävällä oleville penkeille asti. Siinä mä istuin monta kertaa surffailemassa netissä, kun tapoin aikaa kaupungissa. :D

4. Tällainen ihana pikku putiikki on ihan Churchill Squaren vieressä. Scribbleristä saa mm. tosi söpöjä vihkoja ja postikortteja. Tosin tuotteet on kyllä melko kalliita.



Pahoittelen kuvan laatua...

5. Tämä sijaitsee Scribbleristä ihan vähäsen rantaan päin, saman kadun varrella kuitenkin. Tuo on siis idealtaan vähän kuin Subway, mutta sieltä saa tortilloja. Ilmeisesti siellä on myös jonkinlainen tilauslista, mutta mä söin kummallakin kerralla tortillan. Tosi hyvä lounas, jos hostista saadut eväät ei ihan riitä eikä ole kovin kallista!

Kajakit rannalla

6. Jos teillä on mahdollisuus valita lisäaktiviteetiksi kajakointi (mun mielestä paras suomennos sanalle "kayaking", melominen ei oikein kuvaa tuota :D), suosittelen ehdottomasti. En muista hintaa tarkasti, mutta se maksoi alle kymmenen puntaa ja oli kyllä koko rahan arvoista! Kajakointialue on siis rajattu sellaisella köydellä eli oikeasti ei ole vaaraa, että ajelehtisi jonnekin Ranskaan (vaikka se aika jännä ajatus olikin sitä avomerta katsellessa) eikä siinä märkäpuvussa edes tullut kylmä, vaikka tuulikin aika navakasti.

Onko siellä lukijoissa ketään Brightoniin lähtijää?

Kielimatkani: Lähtöpäivä 20.7.

Nyt siis pureudutaan itse asiaan. Teen tämän postaussarjan kielimatkani tapahtumista suunnilleen muutaman päivän osissa, mutta nyt ensimmäiseen osioon otin vain lähtöpäivän, koska se oli pitkä ja varmasti kiinnostaa monia erityisesti. Käytän postauksissa omien ajatusteni ja muistojeni lisäksi kirjoittamaani matkapäiväkirjaa. Siitä lainatut kohdat olen kursivoinut.

Lähtöpäivä! Herätys oli jo ennen kolmea, sillä tapaaminen lentokentällä oli 5.10.

 

Söin perusaamiaiseni (siitä en luovu :D) eli lautasellisen puuroa ja sitten lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä. Fiilikset olivat hyvät, mutta vähän epäuskoiset. Olinko mä oikeasti lähtemässä kielimatkalle yksin Britteihin?

 

Kokoonnuimme kakkosterminaalissa siinä pääaulan viereisessä osassa ja jännitin hirveästi. Kun liiderimme Elina saapui lentokenttävastaavan kanssa, he pitivät nimenhuudon, keräsivät sääntölaput (oli mukana ;) ) ja teimme lähtöselvityksen automaateilla (paitsi ne, joiden passi ei toiminut, koska se oli menossa pian vanhaksi, vink vink, uusikaa passinne ajoissa ;) ) ja veimme tavaramme baggage drop-hihnalle. Sen jälkeen olikin aika sanoa heipat vanhemmille ja muille saattajille, kun lähdimme kohti turvatarkastusta.

 

Helsinki-Vantaallahan on nykyään vessoissa vesihanoja,
joista voi täyttää oman vesipullonsa.

 

Turvatarkastuksesta selvittyämme menimme heti passintarkastuksen läpi. Siellä puolella hoidimme puhelinnumeroasiat, jonka jälkeen meillä oli vähän vapaa-aikaa. Itse kävin muistaakseni vain ostamassa Fazerin sinisen suklaapatukan matkaevääksi, koska mulla verensokerit voi laskea nopeasti ja sitten tulee tosi heikko olo (eikä ollut turha ostos, vaikken syönyt sitä, annoin sen espanjalaiselle hostsiskolleni myöhemmin ja hän tykkäsi siitä).

 

 

Sitten tuli boarding. Istuin parin muun kielimatkalaisen vieressä, mutta ilokseni pääsin ikkunapaikalle (kuvia, kuvia...). Matka sujui hyvin ilman ongelmia.

 

 

Mulla on oikeasti joku pakkomielle ottaa koko ajan kuvia,
jos istun lentokoneessa ikkunapaikalla. Kerran kuvailin
Alppeja ihan innoissani niska jäykkänä monta minuuttia :'D



Sitten laskeuduimme välimääränpäähämme (mikä sana!) Lontoon Gatwickiin. Perillä liiderimme ilmoitti meille, että tästä lähtien hän puhuu englantia, koska kyseessä on nimenomaan kielimatka. Totta kai hän olisi selittänyt, jos joku tärkeä asia olisi jäänyt ymmärtämättä tai jos olisi tullut kysyttävää, suomeakin olisi saanut käyttää.

 

Mä inhoan noita matkatavara-auloja, koska niissä ei
yleensä saa hyviä kuvia, kun niissä on aina niin
huono valaistus. Aina täytyy tietysti kokeilla ja pettyä.

 

Kun matkalaukut oli vihdoin saatu, kaikki käyneet vessassa ja lauma taas kasassa, kävelimme ulos, missä meitä odotti jostain päin Aasiaa (kuulin joltain, että ilmeisesti Hong Kongista) tullut EF:n ryhmä sekä pari EF:n paikallista työntekijää.

 

Pakkauduimme bussiin ja ajoimme jonkinlaiselle laukkaradalle, jonka sisätiloissa kokoonnuimme istumaan omanmaalaistemme kanssa.

 

Laukkaradalla paikallinen EF:n työntekijä toivotti meidät tervetulleiksi, kertoi yleisistä asioista ja antoi infopaketit (tervetulokirje, EF-yhteystiedot, kartta, bussiesite, bussipassi). Lisäksi saimme EF-reput ja vesipullot. Lisäksi saimme matkustusohjeen, jossa neuvottiin, miten pääsee isäntäperheeseen ja takaisin.

 

 

 

Sitten lähdimme pienelle kävelykierrokselle. Ensin matkustimme bussilla keskustaan Churchill Squarelle, jonka kauppakeskuksessa meillä oli vähän aikaa käydä lounaalla. Söin Mäkkärissä jonkinlaisen kana-aterian (ei olleet nugetteja, mutta melkein).

 

 

Koska olin nössö ja vähän väsynyt, vietin lopun ajan vain seisoskellen tapaamispaikan kohdilla ja - yllätys yllätys - otin kuvia.

 

 

Churchill Squarelta kävelimme rannalle ja Brighton Pierille. Sää oli ihana: aurinkoinen ja tosi lämmin. Matkalla juttelin parin suomalaisen kanssa ja räpsin kuvia.

 

 

Pierillä meillä oli taas vapaa-aikaa. Kiertelin parin suomalaisen kanssa ja ihailimme maisemia. Oli vieläkin jollain lailla epätodellinen olo, vaikka aurinko lämmitti kasvoja ja merituuli puhalsi leppeästi. Ihmettelimme lankkulattiaa, jonka raoista näkyi vesi ja mietimme, kuinka kestäviä lankut olivat ja miten pitkä pudotus veteen olisi...

 

 

Lisäksi ihmettelimme kivasti Pierin tyyliin sopivaa kylttiä.

 

 

 

Sitten palasimme bussilla takaisin laukkaradalle. Meidän suomalaisten rinki oli takana, vähän nurkassa, mikä varmaan sopi Suomi-stereotypioihin hyvin. Kaikki olivat heränneet jo tosi aikaisin ja aloimme olla jo aika poikki. Istuimme hiljaa tai jotkut vaihtoivat välillä pari sanaa, olimme kännyköillä tai vain yksinkertaisesti istuimme. Näytimme varmasti aika syrjäytyneiltä. :D Muutama leikki ja pari tanssia (mukaan lukien EF-tanssi) olivat "pakollisia" eli kaikki otettiin mukaan, mutta sen jälkeen palasimme takaisin rinkiin. Joku iloinen liideri yritti tulla houkuttelemaan meitä mukaan, mutta olimme suunnilleen puoliunessa. Joku sentään sai sanottua, ettei me nyt taideta, koska ollaan aika väsyneitä.

 

Käänteinen tuolileikki. Nää tuolit jää tyhjiksi,
mutta mua ei kutsuta.

 

Odotus tuntui tosi pitkältä. Isäntäperheet tuntuivat hakevan ihmisiä tosi hitaasti. :D Jotakuta hakevalla liiderillä oli aina sellainen pieni paperilappu, jossa oli haettavan nimi. Aina, kun joku käveli sellaisen lapun kanssa edes vähän meidän suuntaan, kaikki alkoivat varmaan tuijottaa tosi tarkasti. Itse olin toiseksi viimeinen. Liideri esitteli mulle mun hostsiskot, tanskalainen Frederikke ja espanjalainen Mar. Sitten me saatiin sellainen taksinumerolappu ja odotettiin hetki, niin meidät kutsuttiin sinne pihalle. Me päästiin taksiin ja "kotimatkalle". Matka ei ollut kovin pitkä, vaikka taksikuski joutuikin pari kertaa soittamaan jonnekin ilmeisesti pyytääkseen lisäohjeita. Hostsiskot vaikutti heti tosi mukavilta ja me juteltiinkin koko matka.

 

Meidän hostäiti Sarah oli tosi mukava. Saimme heti pitsaa ja juotavaa ja hän esitteli paikkoja. Hänellä oli 10-vuotias poika Donnie sekä musta kissa, jonka nimestä en koskaan saanut selvää. Voitte uskoa, että olin sen verran väsynyt, ettei unen tuloa tarvinnut kauaa odotella. :D

Long time no see

Hei taas, pitkästä aikaa. Oikein hävettää, että blogi on jäänyt ihan oman onnensa nojaan, kasvamaan voikukkaa ja koiranputkea sikäli, kun ne enää tähän vuodenaikaan kasvavat. Poissaoloni ei ollut mikään tietoinen päätös tai valinta eikä johtunut mistään dramaattisesta käänteestä elämässäni. En joutunut vakavaan onnettomuuteen matkallani, en menettänyt ketään läheisistäni enkä pettynyt EF:ään niin pahasti, että olisin halunnut jättää koko Ambassador-homman. Blogi vain jäi, niin kuin puutarha jää huonolle hoidolle. Mitään ei vain tule aktiivisesti tehtyä sen hyväksi. Harvempi meistä kuitenkaan luopuu puutarhastaan jyräämällä sen traktorilla, vaan ihan vain unohtamalla, jättämällä viitsimättä, olemalla jaksamatta.



Brightonista tietysti :)

Kun tulin mahtavalta, onnistuneelta, ihan tosi hyvältä matkaltani, olin tosi väsynyt ja vähän flunssainen. Pari päivää paluuni jälkeen alkoi koulu. Menin lukioon, sain pari uutta kaveria, opettelin uuden koulun käytäntöjä, yritin löytää oikeaan aikaan ruokailuun ja tein läksyjä. Soitin viulua, kävin orkesteriharkoissa ja katsoin Sykettä. Ja koko ajan podin kamalaa syyllisyyttä blogiparkani puolesta. Täällä se virui yksinään, hylättynä ja unohdettuna. Sitten aloin tuntea samaa epämääräistä ahdistusta koko kielimatkastani, sillä tämä blogihan liittyy vahvasti kielimatkaani. Päätin, että nyt saa riittää.

Royal Pavilionin puistosta.
Ei ollut koiranputkia eikä voikukkia.

Kirjoittaminen on kivaa. Kuvat ovat kivoja. Postausten suunnitteleminen on kivaa. Mutta samalla työlästä ja raskasta. Etenkin nyt, kun koko kielimatkani aikana ottamani 2834 kuvaa ja videoklippiä ovat perkaamatta. En ole kertonut teille matkastani oikeastaan mitään paluuni jälkeen, vaikka sehän tämän koko blogin funktio oli. Minulla oli valmiina valtava määrä postausideoita, luonnoksia ja suunnitelmia, mutta ei. Ehkä kyseessä oli kielimatkan jälkeinen masennus. :D Mutta tästä noustaan. Yritän taas palata postaus viikossa -tahtiin.

Tervetuloa siis seurailemaan taas!

Huomenna.

Huomenna tähän aikaan olen jo Brightonissa. Toivottavasti.



Jännittää. Mutta yllättävän vähän. Se alkaa vasta heräillä. Päivällä en tuntenut sitä oikeastaan vielä ollenkaan. Oli vähän huijattu olo. Matkalle lähtemiseenhän kuuluu jännittäminen. Missä se siis luurasi?

Tuntuu kauhean epätodelliselta. Tapahtuuko tämä? Oikeasti? Minulle? Luenko vain jonkun muun kertomusta kielimatkastaan ja sinne lähtemisestä? Onko tämä unta?

Mihin olenkaan pääni työntänyt? Enhän minä edes osaa englantia. Miten sanotaan edes "Minun nimeni on..."???? Apua!

Enimmäkseen olen todella iloinen ja odotan IN-NOL-LA uusia asioita. Täytyy vain uskoa, että se on totta ja nyt se alkaa. Brighton, I'm coming!

"Kielimatkathan on aika kalliita?"

Aika kalliita.

Se on varmasti monen ensimmäisiä ajatuksia kielimatkoista kuullessaan. Eikä ihme, onhan edullisimmillakin matkoilla hintaa reilusti yli tonni.

En ole itse vielä ollut yhdelläkään kielimatkalla, enkä voi omalla kokemuksella kertoa kielitaidon paranemisesta, ihanista ihmisistä ja henkisestä kasvamisesta. Päätin kuitenkin tehdä hieman laskelmia siitä, kuinka paljon halvemmaksi tai kalliimmaksi tulee matkustaa itsenäisesti toiseen maahan lomailemaan ja siinä sivussa oppimaan kieltä.

Aloitin pohdiskeluni siitä tosiasiasta, että kielimatkojen kohderyhmä on 10-18-vuotiaat, joista vanhimmatkaan eivät välttämättä matkusta yksin minnekään, nuorimmat nyt eivät missään tapauksessa. Päätin laskea neljän hengen ("perusperheen") matkan hinnan ja jakaa sen kulut sitten neljällä.

Perhe: kaksi vanhempaa ja 10- ja 14-vuotiaat lapset

Kohde: Brighton

Ajankohta: 15.-28.6.

Kulut:

Majoitus: Barrington Lodge (mannermainen aamiainen sisältyy hintaan) (sijaitsee 36 minuutin automatkan päässä Brightonin keskustasta) 2072 €/13 pv

Lennot: Finnair (Helsinki-Vantaa - Lontoo Heathrow meno-paluu) 1074,56 €

Auto: Alamo-nimisestä firmasta Ford Focus (tai vastaava, ei automaattivaihteistoa, vapaat ajokilometrit) 474.41€ / 13 pv

(Otin perheelle aktiviteetteja melko väljästi, yhden per päivä, sillä täytyyhän shoppailulle ja ympäriinsä kävelemiselle varata aikaa. ;) )

Aktiviteetit: 1. päivä: Brighton Pier 73,85 € (rannekkeet huvipuistolaitteisiin, pääsy laiturille maksuton)
2. päivä: Royal Pavilion 35,93 € (perhelippu, hinnat voimassa vain 31.4. saakka, mutta muita tietoja ei ollut saatavilla)
3. päivä: Booth Museum (ilmainen)
4. päivä: Marina Water Tours -retki 40,94 €
5. päivä: Brighton Toy and Model Museum 19,10 € (perhelippu)
6. päivä: Sea Life Brighton 76,14 € (perhepaketti)
7. päivä: Preston Manor 20,26 € (perhelippu, hinnat voimassa vain 31.3. asti, muita tietoja ei saatavilla)
8. päivä: Laser Zone Brighton 54,58 € (kaksi peliä)
9. päivä: BowlPlex (keilailua) 30,02 € (yksi peli, perhepaketti)
10. päivä: Volk's Electric Railway 12,96 € (perhelippu)
11. päivä: Newhaven Fort 70,65 € (Newhavenissa) (perhelippu, hinnat vuoden 2015 hintoja, sesonkilippu)
12. päivä: Museum of the History of Science (Oxfordissa) (ilmainen)
13. päivä: Charles Dickens' Birthplace Museum (Portsmouthissa) 11,19 €
14. päivä: Brighton Wheel 35,61 €

Kulut yht.: 4102,2 €
Yhden hengen matkan hinta: 1025,55 €

Ihan iso summa. Ei sillä kielimatkaa saa, mutta kielimatkaan kuuluvat lisäksi oppitunnit, joiden hintaa tuossa ei ole mukana. Lisäksi kielimatkalla puhutaan kohdemaan kieltä muutenkin kuin tunneilla, mutta aika harva perhe varmaan lomamatkallaan puhuu vieraita kieliä.