Näytetään tekstit, joissa on tunniste hämmennys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hämmennys. Näytä kaikki tekstit

26. heinäkuuta 2017

Matkani - pikakatsaus

Tässä postauksessa mietiskelen vähän sitä, mitä äskeisestä Oxfordin-reissustani jäi käteen.

Kokonaisuudessaan kielimatkani oli hieno ja upea kokemus, kuten viimekesäinen matkanikin. Toki kaikki ei mennyt aina ihan putkeen, mutta siitäkin selvittiin.


Rakas ˈɒksfəd <3

Isäntäperheeni oli todella mukava. Perheeseen kuului äiti, isä ja puolitoistavuotias poika. Lisäksi siellä asui kaksi samalla kurssilla ollutta ranskalaista.

Oppitunnit ja opettajat olivat kivoja, samoin liiderimme. Suomi-ryhmämme oli rehellisesti sanottuna aivan huippuporukka (perkeleet, I miss you)!

Kiitos. Thanks.

16. heinäkuuta 2017

Matkani EF:n kanssa

Tässä postauksessa olisi siis otsikon mukaisesti tarkoitus hieman valottaa sitä, miten olen päätynyt tähän pisteeseen, jossa nyt olen suhteessa EF:ään.

2000 -> Olen aina ollut hirveän kiinnostunut kaikesta minua ympäröivästä. Jo ihan pienestä saakka erityisesti vieraat kielet ja kulttuurit ovat kiehtoneet minua. Niinpä muistaakseni jo kasiluokan keväällä törmäsin EF:ään ja kielimatkoihin. Alun perin olin kiinnostuneempi vaihtovuodesta, mutta hiljalleen ajatus kahden tai kolmen viikon kielimatkasta ulkomailla alkoikin kuulostaa paremmalta.

Muuten, väitän, että olen kehittynyt kuvien kanssa :D
Vaikka onhan tässäkin yritystä.

2015 Olen aina ollut innostuja. Saan jatkuvasti uusia ideoita. Ne voivat olla mitä tahansa: kirjan nimiä, vaihtoehtoisia yhteiskuntia, täydellisen majan rakennuskaavoja tai kakkubileitä naapurustolle. Suuri osa ideoistani karsiutuu joko resurssien puutteen (vai olisikohan se ideoideni suureellisuuden :D) takia tai ne hautautuvat unohduksiin innostukseni lopahtaessa. Osa kuitenkin säilyy ja silloin paneudun asiaan tarmokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että seuraavan viikon ajan koulua lukuun ottamatta kaikki huomioni suuntautuu kyseiseen ideaan ja sen toteuttamiseen ja ainoat järkevät keskusteluni pystyn käymään ainoastaan kyseisestä aiheesta (usein ne jäävät valitettavasti monologeiksi...).

Tällä kertaa mielenkiintoni pysyi yllä pidempään. Haalin käsiini esitteitä, luin kaikki netistä löytyvät suomalaiset kielimatkablogit läpi ja vertailin eri kielimatkajärjestäjiä. Pidin, kuten yleensäkin, pitkiä yksinpuheluita ja esitelmiä vanhemmilleni ja oikeastaan kenelle tahansa kielimatkojen hyödyistä, erilaisista kurssityypeistä ja ilta-aktiviteeteista.


Huomasin aika pian, että oma blogi asian tiimoilta olisi erittäin tarpeellinen ja seuraavat pari kuukautta vapaa-ajallani ei ollut juuri muuta käyttöä kuin blogin kanssa puuhaaminen. Syyskuussa 2015 julkaisin ensimmäisen postaukseni. Suunnitelmani olivat heti suureelliset ja kunnianhimoiset ja toisinaan saan vieläkin samanlaisia innostuspuuskia (näkyy aika hyvin blogin aktiivisuudessa, hah).

Marraskuussa sitten varasimme ensimmäisen kielimatkani. Tässä vaiheessa minulla oli tottakai jo kielimatkapäiväkirja, jota kirjoitin blogin lisäksi.

2016 Alkuvuosi oli aktiivista aikaa. Oikeastaan voisin puhua blogin kulta-ajasta. Sitten, heinäkuun 20. päivä, nousin lentokoneeseen ja lähdin kohti unelmaani. Kielimatka oli mahtava elämys, mutta myös todella rankka kokemus. Palasin 9. päivä elokuuta ja jo viikon päästä alkoi koulu. Välissä oleva aika meni sumussa univelkaa pois nukkuessa ja itseään kasatessa (säälin todellakin niitä, joilla koulu alkoi heti seuraavana päivänä). Menin lukioon ja se tempaisi minut mukaansa. Blogille ei tuntunut olevan aikaa tai jos aikaa joskus olikin, olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä mitään järkevää.

Tästä kuvasta tykkään itse jossain syystä aika paljon.

Lisäksi saamattomuuteni ärsytti. Olin tehnyt niin hienot suunnitelmat ja keksinyt vaikka mitä postausideoita ja sitten koko homma vain lässähti. En enää halunnut enää edes ajatella blogia saati käydä täällä. Hiljalleen huomasin kuitenkin, että ajatteluni uhkasi siirtyä tulevaan kielimatkaani. Aloin alitajuisesti pitää sitäkin negatiivisena asiana.

2017 Sain otettua itseäni niskasta kiinni, ainakin hetkellisesti. Tammi- ja helmikuussa tein postauksia, sitten into taas hiipui. Vasta nyt, kesälomalla olen taas saanut aikaiseksi jotakin. Tällä kertaa, ihan oikeasti, pidän kiinni blogin reunasta enkä päästä sitä karkaamaan ohi kiitävien päivien ja viikkojen mukana. Ennakoin. En jätä postausten tekemistä koeviikoille. Teen pieniä asioita. Pidän blogin hengissä.

Ja nautin Oxfordista, jossa olen nyt.

19. heinäkuuta 2016

Huomenna.

Huomenna tähän aikaan olen jo Brightonissa. Toivottavasti.



Jännittää. Mutta yllättävän vähän. Se alkaa vasta heräillä. Päivällä en tuntenut sitä oikeastaan vielä ollenkaan. Oli vähän huijattu olo. Matkalle lähtemiseenhän kuuluu jännittäminen. Missä se siis luurasi?


Tuntuu kauhean epätodelliselta. Tapahtuuko tämä? Oikeasti? Minulle? Luenko vain jonkun muun kertomusta kielimatkastaan ja sinne lähtemisestä? Onko tämä unta?

Mihin olenkaan pääni työntänyt? Enhän minä edes osaa englantia. Miten sanotaan edes "Minun nimeni on..."???? Apua!


Enimmäkseen olen todella iloinen ja odotan IN-NOL-LA uusia asioita. Täytyy vain uskoa, että se on totta ja nyt se alkaa. Brighton, I'm coming!

5. kesäkuuta 2016

45 päivää odotusta

Apua! Tuntuu, että siihen on vielä pikkuinen (kuitenkin enää pikkuinen, ei valtava, kuten silloin joskus varattaessa) ikuisuus. Välissä on loput kesätyöt, perheen lomamatka, miljoona hauskaa pientä juttua...


Tuntuu epätodelliselta. Ennen koulun loppua oikeastaan koko toukokuu oli yhtä kaaosta - siksi myös postauksettomuus. Englannin teemavihko, kemian projekti, äidinkielen puhe ja vaikka kuinka monta muuta "pientä" projektia, joiden kanssa painimisessa aika vain katosi jonnekin. Kun ne oli saatu vihdoin ja viimein pakettiin, alkoi lopputyön tekeminen (aihe olisi voinut olla suppeampikin :D). Ja nyt, viimein, olen tässä, peruskoulun päättötodistus kourassa ja VAPAALLA (en tosin kauaa, koska maanantaina alkaa kesätyöni).


En siis ole juurikaan ehtinyt tässä viime aikoina miettimään kielimatkaa. Tästä on kadonnut ikään kuin kuukausi. Viimeksi asiaa ajatellessani kielimatkaan oli vaikka kuinka pitkä aika, nyt enää pieni hetki. Pienempi kuin ysiluokan kevät ja sekin hurahti ohi sekunnissa. Pelottavaa. Pieni paniikinpoikanen nostaa päätään. En kuitenkaan aio antaa sille valtaa.

Täältä tullaan, Brighton!