Opiskelu kielimatkalla

Mä kyllä ihan mielelläni lähtisin kielimatkalle. Ne kuulostaa hirmu kivoilta. Olis tosi siistiä päästä käymään ulkomailla ilman porukoita. Sitä paitsi mä en ole koskaan käynyt Maltalla enkä kyllä Englannissakaan Jenkeistä tai Australiasta nyt puhumattakaan.

Meidän luokalta yksi tyttö oli kielimatkalla viime kesänä kun se sai sen rippilahjaksi ja se kehui sitä reissua hirveästi. Siellä oli kuulemma ollut tosi huippua porukkaa ja ne oli käyneet Lontoossa ja ties missä. Ne aktiviteetitkin kuulosti hauskoilta, jotain pelejä ja kilpailuja. Ja onhan ulkomailla nyt ihan toisenlaiset shoppailumahdollisuutekin kun Suomessa.

Mutta. Mä en kuitenkaan ole ihan varma, haluaisinko mä sittenkään lähteä, kun siellä on sitä koulua. Se tyttö kertoi, että niillä oli aina joko aamu- tai iltapäivä koulua. En mä nyt kesälomalla haluaisi mitään päntätä.

Tämä voisi hyvinkin olla jonkun ihan oikeasti omista ajatuksistaan kirjoittama teksti. Koulu kuulostaa heti pahalta koko piinaavan pitkän syksyn, vielä pidemmän ja synkemmän talven ja pitkän ja kauhistuttavan ankaran kevään peruskoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa puurtaneen opiskelijan mielestä. Ja ihan syystä. Loma on ihan ansaittua, etenkin jos siitä osan on jo käyttänyt tai tulee käyttämään kesätöissä tienatakseen rahat matkaan.

Kielimatkalla koulua on tosiaan joko aamu- tai iltapäivän ajan arkipäivisin (USA:ssa ma-to). Koulu ei kuitenkaan ehkä kuvaa systeemiä ihan täydellisesti, tai ainakaan itse en ymmärtänyt ottaa siitä ollenkaan niin suurta stressiä kuin "ihan oikeasta" koulusta. Oikeastaan en stressannut yhtään.

 

Tässä hiukahkosti epätarkahkossa kuvassa
mahtavat opettajamme :D

Opettajia on jokaisella ryhmällä kaksi ja he opettavat kahta ryhmää vuoropäivinä. Kaikki opettajani molemmilla kursseillani olivat mahtavia eikä tunneilla tosiaankaan ollut tylsää. Usein leikimme erilaisia leikkejä, yritimme tehdä tableteilla jotain järkevää (parasta oli erilaisten äänien soittaminen EF-sovelluksesta, haha) tai juttelimme jostakin aiheesta.

EF:n kursseilla käytetään EF:n omaa Fast Track -kirjasarjaa, josta on jokaiselle taitotasolle oma kirjansa. Tosiaan Brightonissa olin neljännellä tasolla ja Oxfordissa viidennellä. Molemmissa kirjoissa jokainen kappale rakentui yhden aiheen ympärille. Yleensä aihetta käsiteltiin esim. keräämällä aihepiirisanastoa, tekemällä pari (ihan oikeasti vain pari) tehtävää ja keskustelemalla pienissä ryhmissä jostain teemaan liittyvästä jutusta. Tunnit olivat todella rentoja ja etenkin Oxfordissa toisinaan vain juttelimme toisen opettajamme kanssa ja kuuntelimme hänen tarinoitaan esim. brittiläisestä yhteiskunnasta.Brightonista mieleeni jäivät erityisesti Psychology- ja Law & Order -aiheiset tunnit.

Kirjojen lisäksi kursseilla on käytössä Passport to Learn -vihkoset, joiden avulla seurataan omaa edistymistä. Niihin voi mm. kirjata oppimiaan sanoja ja opettajat voivat antaa palautetta niihin.

Kielimatkalla koulunkäynti oli ainakin omasta mielestäni yhtä mukavaa kuin aktiviteetit eikä koulussa tarvinnut tylsistyä. Mielestäni ei todellakaan kannata pitää kielimatkalle lähdön esteenä sitä, että lukujärjestyksessä lukee toisinaan "SCHOOL".

Ai niin, kielimatkalla ei tule edes läksyjä.

Matkani EF:n kanssa

Tässä postauksessa olisi siis otsikon mukaisesti tarkoitus hieman valottaa sitä, miten olen päätynyt tähän pisteeseen, jossa nyt olen suhteessa EF:ään.

2000 -> Olen aina ollut hirveän kiinnostunut kaikesta minua ympäröivästä. Jo ihan pienestä saakka erityisesti vieraat kielet ja kulttuurit ovat kiehtoneet minua. Niinpä muistaakseni jo kasiluokan keväällä törmäsin EF:ään ja kielimatkoihin. Alun perin olin kiinnostuneempi vaihtovuodesta, mutta hiljalleen ajatus kahden tai kolmen viikon kielimatkasta ulkomailla alkoikin kuulostaa paremmalta.

Muuten, väitän, että olen kehittynyt kuvien kanssa :D

Vaikka onhan tässäkin yritystä.

2015 Olen aina ollut innostuja. Saan jatkuvasti uusia ideoita. Ne voivat olla mitä tahansa: kirjan nimiä, vaihtoehtoisia yhteiskuntia, täydellisen majan rakennuskaavoja tai kakkubileitä naapurustolle. Suuri osa ideoistani karsiutuu joko resurssien puutteen (vai olisikohan se ideoideni suureellisuuden :D) takia tai ne hautautuvat unohduksiin innostukseni lopahtaessa. Osa kuitenkin säilyy ja silloin paneudun asiaan tarmokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että seuraavan viikon ajan koulua lukuun ottamatta kaikki huomioni suuntautuu kyseiseen ideaan ja sen toteuttamiseen ja ainoat järkevät keskusteluni pystyn käymään ainoastaan kyseisestä aiheesta (usein ne jäävät valitettavasti monologeiksi...).

Tällä kertaa mielenkiintoni pysyi yllä pidempään. Haalin käsiini esitteitä, luin kaikki netistä löytyvät suomalaiset kielimatkablogit läpi ja vertailin eri kielimatkajärjestäjiä. Pidin, kuten yleensäkin, pitkiä yksinpuheluita ja esitelmiä vanhemmilleni ja oikeastaan kenelle tahansa kielimatkojen hyödyistä, erilaisista kurssityypeistä ja ilta-aktiviteeteista.

Huomasin aika pian, että oma blogi asian tiimoilta olisi erittäin tarpeellinen ja seuraavat pari kuukautta vapaa-ajallani ei ollut juuri muuta käyttöä kuin blogin kanssa puuhaaminen. Syyskuussa 2015 julkaisin ensimmäisen postaukseni. Suunnitelmani olivat heti suureelliset ja kunnianhimoiset ja toisinaan saan vieläkin samanlaisia innostuspuuskia (näkyy aika hyvin blogin aktiivisuudessa, hah).

Marraskuussa sitten varasimme ensimmäisen kielimatkani. Tässä vaiheessa minulla oli tottakai jo kielimatkapäiväkirja, jota kirjoitin blogin lisäksi.

2016 Alkuvuosi oli aktiivista aikaa. Oikeastaan voisin puhua blogin kulta-ajasta. Sitten, heinäkuun 20. päivä, nousin lentokoneeseen ja lähdin kohti unelmaani. Kielimatka oli mahtava elämys, mutta myös todella rankka kokemus. Palasin 9. päivä elokuuta ja jo viikon päästä alkoi koulu. Välissä oleva aika meni sumussa univelkaa pois nukkuessa ja itseään kasatessa (säälin todellakin niitä, joilla koulu alkoi heti seuraavana päivänä). Menin lukioon ja se tempaisi minut mukaansa. Blogille ei tuntunut olevan aikaa tai jos aikaa joskus olikin, olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä mitään järkevää.

Tästä kuvasta tykkään itse jossain syystä aika paljon.

Lisäksi saamattomuuteni ärsytti. Olin tehnyt niin hienot suunnitelmat ja keksinyt vaikka mitä postausideoita ja sitten koko homma vain lässähti. En enää halunnut enää edes ajatella blogia saati käydä täällä. Hiljalleen huomasin kuitenkin, että ajatteluni uhkasi siirtyä tulevaan kielimatkaani. Aloin alitajuisesti pitää sitäkin negatiivisena asiana.

2017 Sain otettua itseäni niskasta kiinni, ainakin hetkellisesti. Tammi- ja helmikuussa tein postauksia, sitten into taas hiipui. Vasta nyt, kesälomalla olen taas saanut aikaiseksi jotakin. Tällä kertaa, ihan oikeasti, pidän kiinni blogin reunasta enkä päästä sitä karkaamaan ohi kiitävien päivien ja viikkojen mukana. Ennakoin. En jätä postausten tekemistä koeviikoille. Teen pieniä asioita. Pidän blogin hengissä.

Ja nautin Oxfordista, jossa olen nyt.

Mitä opin kielimatkalla?

Tein 18. lokakuuta 2015 postauksen, jonka otsikko oli "Mitä tahtoisin oppia matkallani?". Listasin erilaisia tavoitteita ja asioita, joista olin erityisen kiinnostunut. Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki käydä läpi, mitä olen kirjoittanut ja katsoa, toteutuivatko ennakkoajatukseni.

Lontoossa, tarkemmin sanottuna Leicester Squarella



• Tahdon oppia käyttämään englantia. Kouluarvosanani ei ehkä vastaa täydellisesti sitä englannin kielitaitoani, jota oikeasti osaan keskustelutilanteessa käyttää. Voin osata taivuttaa verbin laulaa "sing, sang, sung" tai ympyröidä ryhmään kuulumattoman sanan kokeessa, mutta pelkästään näillä ei välttämättä pärjää aidoissa tilanteissa.

Kommentti: Kyllä, englannin keskustelutaitoni vahvistuivat huimasti. Vaikken vieläkään ole mikään mestaripuhuja enkä aina ymmärrä kaikkia sanoja, huomaan, ettei englannin käyttäminen tunnu niin pelottavalta ajatukselta. Huomasin nimittäin myös, että vaikken aina osaisikaan ihan täydellisesti, asiat selviävät yleensä kuitenkin jollakin tavalla.

• Tahdon oppia uusia sanoja. Vaikka osaisi kaikki englannin kielioppisäännöt etu- ja takaperin ja osaisi vielä käyttää niitä oikein, ilman sanoja kommunikoinnista ei tule mitään. Ihmisen sanavarasto ei koskaan voi olla liian laaja.

Kommentti: Tunnilla keräsimme aina jotakin aihealuetta käsitellessämme taululle pienen sanaston, josta jäi ihan kivasti sanoja mieleenkin.

• Edelliseen liittyen, tahdon oppia sanojen sävyjä. Esimerkiksi sanojen picture ja photo ero (tai ehkei niillä ole mitään merkityseroa?) ei ole minulle selvä ja uskon, että tämän kaltaisia synonyymejä on muitakin. Suomen kielessäkään ei ole sama asia, sanonko, että "mies kävelee tiellä" tai että "mies lampsii tiellä".

Kommentti: Ainakin tajusin, että sanat usual ja unusual liittyvät toisiinsa. :D Ennen en vain ollut tajunnut, että unusual on [ʌnˈjuːʒʊəl] eikä vain "unusual". Istuin vain eräänä päivänä bussissa ja ajoimme mainoskyltin ohi. 

Kyltissä mainostettiin jotakin "unusuaalia" ja koin jonkin herätyksen. Yhtäkkiä lamppu syttyi pääni päällä ja tajusin, että unusual on unusual, kuten vaikkapa incorrect on incorrect.

• Tahdon oppia englantilaisia tapoja. Tahdon oppia, mitä englantilaiset oikeasti syövät aamuisin ja kysyvätkö he oikeasti toisiltaan tavatessaan "How are you today, darling?".

Kommentti: Hahah. En kyllä vieläkään tiedä, mitä englantilaiset oikeasti syövät aamuisin - me ainakin söimme muroja. :D Mutta mitä tulee tuohon kuulumisten kyselyyn, niin ainakin oma hostäitini kysyi aina, miten koulussa meni. En tiedä, kiinnostiko häntä oikeasti vai halusiko hän vain olla kohtelias. :D Välillä tuntui myös hassulta, kun kaupan myyjälle olin "darling" tms. mutta aika pian siihen tottui, kun oppi, ettei yrittänytkään suomentaa keskustelua.

• Tahdon oppia, ettei haittaa, jos tekee virheen. Tahdon huomata, että vierasta kieltä voi puhua ja sillä voi pärjätä, vaikkei osaisikaan kaikkia sanoja ja lausuisi jonkin niistä harvoistakin sanoista väärin. Tahdon huomata, etten kuolekaan, vaikka käyttäisinkin väärää aikamuotoa ja että viestini todennäköisesti ymmärretään siitäkin huolimatta.

Kommentti: Tämä kyllä meni perille aika hyvin! Etenkin tuo väärä aikamuoto oli käytössä aika usein ja pääosin ainakin koin kuitenkin tulleeni ymmärretyksi. Futuuri vain ei meinaa pysyä meikäläisen päässä, sillä kun suomessa ei vastaavaa rakennetta ole, se meinaa aina jäädä matkasta englannissakin. Olisittepa nähneet hostäitini ilmeen, kun yritin selittää, että meillä ei suomessa ole suoraa futuuria. :D Hän varmaan mietti, miten me suomessa pärjäämme, kun emme voi suunnitella tulevaisuuttamme.

Kielimatkani oli siis erittäin onnistunut. Täytynee asettaa joitakin tavoitteita ensikesäistä matkaakin varten.

Katsaus tulevaan vuoteeni

Voiko helmikuussa vielä tehdä tällaisen postauksen? Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän se sanonta kuuluu, joten taidanpa nyt sitten tehdä tämän.

Street Party

Vuonna 2017...

• alan harrastaa jonkinlaista liikuntaa säännöllisemmin.
• tulen käymään ulkomailla neljä tai viisi kertaa, jos suunnitelmani toteutuvat. Keväällä olisi tarkoitus käväistä perheen kanssa Ruotsissa, kesälomalla pääsen reiluksi viikoksi Itävaltaan, sitten on kolmen viikon kielimatka Britteihin (Oxfordiin!!!), syksyllä viikon mittainen koulun järjestämä opiskelijavaihto Saksaan ja joulukuussa saatamme käydä perheporukalla vielä Keski- tai Itä-Euroopassa joulumarkkinoilla. Olin suorastaan järkyttynyt (onneksi positiivisella tavalla), kun tajusin tämän.
• opin pitämään huoneeni siistinä ja tavarani järjestyksessä (se on jo päätetty!).
• menen lukion toiselle luokalle (tai luokattomassa lukiossa tavallaan vain aloitan kakkosvuoden).

Millaisia asioita te olette suunnitelleet tälle vuodelle? Oletteko jo pääseet toteuttamaan niitä?

Olen palannut

Hei taas!

Nyt saan istua taas tutusti oman koneen ääressä kirjoittelemassa teille. Palasin siis jo 9. tai itse asiassa 10. päivä (vuorokausi ehti jo vaihtua) takaisin kotiin.

Eräänä iltana menimme yliopiston alueelle Street Partyihin.
Kuvasin kaunista auringonlaskua.

Takana on kolme pitkää, hienoa, ikimuistoista, opettavaista, jännittävää, iloista ja onnellista viikkoa. Vaikka olinkin (ja olen edelleen, huomenna kouluun :D) väsynyt ja flunssainen palattuani, en antaisi kielimatkaani pois mistään hinnasta. En sano, että koko matkan ajan jokainen hetki olisi ollut mahtava ja hieno (tai helppo!), mutta kokonaisuus oli niin siisti, että koen saaneeni paljon sellaista, mitä en muuten olisi saanut.

Seuraavat postaukset tulevatkin olemaan pääasiassa kertomuksiani päivistäni kielimatkalla. Tervetuloa seuraamaan tämän blogin toista kautta! (Ensimmäinen postaushan on julkaistu 6. syyskuuta 2015, eli syntymäpäivänä ajattelin pitää sitä, blogihan tietysti syntyi jo aiemmin)

"Kielten opiskeleminen on tylsää ja vaikeaa"

Sanalistoja, harmaita kielioppiruutuja harmaasävyisessä kirjassa, juonettomia lukukirjan kappaleita ja kummallisia parikeskustelutehtäviä. Tylsiä ja huonolaatuisia opetusvideoita, epäselviä sanaristikoita ja vielä epäselvempiä kuuntelukokeita. Sanapistareita, esseitä, kielioppitehtäviä ja pilkunviilausta. Kuinka tylsää kielten opiskeleminen oikein voi olla?

 

Ei opiskelemisen tarvitse olla tylsää. Alleviivaamalla, piirtämällä, askartelemalla, pelaamalla ja itse kehittelemällä opiskelusta voi tehdä hauskempaa. Kokeile joskus vaikkapa piirtää kaikki kappaleen sanat vihkoon. Kun piirtää itselleen, ei tarvitse onnistua täydellisesti. Voit myös askarrella sanoista muistipelin. Lyökää joskus kaverin kanssa viisaat päänne yhteen ja keksikää muistisääntöjä. Paras muistisääntöhän on tunnetusti se järjellä ajateltuna kaikista huonoin.

Kokeile netissä olevia kieltenopiskelupelejä ja -virtuaaliympäristöjä. Esimerkiksi aiemminkin mainitsemani Duolingo on omasta mielestäni todella hyvä. Toinen kokeilemisen arvoinen on Quizlet.

Kuten tässä postauksessa sanoin, kielimatka ei ole ainoa tapa opetella kieltä. Se on kuitenkin yksi hyvä tapa muiden tukena.

Prahassa

Se on totta. Mun on vaikea uskoa, että istun ihan oikeasti tässä. Että tää kaikki oikeasti tapahtuu. Mä tärisen.

Miten pitkä matka onkaan jo kuljettu. Miten kauan on taivallettu, jotta on päästy tähän. Ja nyt ollaan jo ihan lähellä määränpäätä. Oikeastaan me jo kolkutellaan määränpään portteja.

Maanantaina 11.4. jo ennen kuutta aamulla istuin bussissa koulun pihalla ja miltei tärisin jännityksestä. Suuntana oli ensin Helsinki-Vantaan lentokenttä ja sieltä Tsekin pääkaupunki Praha.

Miten kauan on tehty töitä, jotta oltaisiin joskus tässä vaiheessa. Jos kaikki ei menekään täydellisesti. Jos bussista puhkeaa rengas ja me myöhästytään lennolta. Tai jos me kaikki sairastutaan. Niin monta juttua voi mennä pieleen. Se lento voi olla ylibuukattu eikä me mahdutakaan sinne. Tai kaikki lentokenttätyöntekijät menee lakkoon än-yy-tee-nyt eikä me päästä Helsinkiä kauemmas. Prahassa meidän hotelli voi syttyä tuleen. Joku voi ryöstää meidän kaikkien rahat ja pankkikortit ja kaikki. Jos tää kaikki vaan murenee ja ne murut valuu käsistä ja sekoittuu hiekkaan eikä me enää löydetä niitä. Eihän tää voi olla oikeesti mahdollista.

Neljä päivää kului älyttömän nopeasti. Kävimme katsomassa mm.

vanhaa juutalaista hautausmaata,

Prahan linnaa,

Kaarlen siltaa,

juutalaiskorttelissa sijaitsevaa Pinkasin synagogaa
(nuo seinät ovat siis täynnä natsien vainoissa
kuolleiden juutalaisten nimiä, paikkana
hyvin koskettava),

ja Tanssivaa taloa



  

Kauppakeskus Palladiumissakin tuli käytyä
 useammankin kerran.

Näitä kuvia katsellessa tulee outo olo. Olenko mä ihan oikeasti ollut tuolla? Jos mä olenkin vaan nähnyt unta?

Trdelnikejä, vähän kuin munkkitaikinasta tehtyjä 
jännän mausteisia tötteröitä myytiin tosi monessa
paikassa. Tuohon tötteröön sai siis valita jotain täytettä
(esim. suklaata, mansikoita, kermaa, jäätelöä...).

Matka oli aivan mahtava (kiitos kaikki ihanat ihmiset ♥) ja Praha kaupunkina täydellinen tuollaiselle luokkaretkelle. Suosittelen kaikille!

Ulkomailla ei tarvitse käyttäytyä?

Ulkomaillahan ei tarvitse käyttäytyä yhtä hyvin kuin koto-Suomessa, koska eihän siellä ketään tuttuja ole. Eihän kukaan edes osaa suomea, tällaista vaikeaa kieltä kun puhutaan. Ihan sama, vaikka päivittelenkin kovaan ääneen tuonkin rouvan rumaa laukkua. Ei sitä kukaan ymmärrä. Jonon voi aina ohittaa, koska turistin ei tarvitse ymmärtää mitään sääntöjä eikä näitä ihmisiä näe enää koskaan. Ihan sama miten käyttäytyy.

Niinkö?

Ei. Itse aina ajattelen, että ulkomailla ikään kuin edustan Suomea. Haluan antaa suomalaisista hyvän kuvan, joten todellakin käyttäydyn samalla tavoin kuin Suomessa.

Ja vaikkei välittäisi kuin omasta henkilökohtaisesta edustavuudestaan, ei kannata heittäytyä idiootiksi. Ensiksikin kannattaa pitää mielessä, että muutkin suomalaiset matkailevat. Et varmasti ole ainoa suomenkielinen Lontoossa tai Oslossa.

Saksassa vierailimme müncheniläisessä saippualiikkeessä. Kuultuaan suomenkielisen puheemme suomalaislähtöinen myyjä tuli juttelemaan meille ja esitteli myyjäkaverinsa, jolle oli opettanut muutamia sanoja kielestämme.

Eikä olisi mahdotonta, hirveän epätodennäköistä tosin, että tapaisi ulkomailla jonkun suomalaisen tuttunsa. Itse asiassa perheellemme on kerran käynyt näin.

 

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta voin vannoa, että koko tarina on aivan totta (nimet ja pari muuta ei-niin-tärkeää yksityiskohtaa on muutettu).

Perhe Kuusela kääntyy pois italialaisen supermarketin parkkipaikalta. He liittyvät autoletkan jatkoksi ja joutuvat pian hidastamaan liikennevaloihin. Joku vitsailee, että heidän pienessä kotikaupungissaan on niin vähän liikennevaloja, että jo ihan senkin takia pitää tulla ulkomaille näkemään suuren maailman menoa.
- Hei, kattokaa, tolla naisella on samanlainen tukka kuin Jennan opettajalla, ikkunasta ulos tuijotellut äiti sanoo ja nyökkää kohti kadulla kävelevää vaaleatukkaista naista. (Vaaleat hiukset eivät Italiassa ole kovin yleiset)
- Hei, niinpäs onkin! Jennan isosisko Tuuli huomaa.
- Missä? Missä? Jenna yrittää kurkkia ulos. - Ai toi! Ihan kuin siinä olisi myös Johannan lapset Sini ja Santeri!
- Ja sen mies Ville, isä täydentää.
- Ne on ne! Ne on ne! Tuuli ja Jenna huutavat yhteen ääneen.
Liikennevalot vaihtavat väriä ja isä ohjaa auton risteyksestä eteenpäin. Johanna perheineen jää taa.
- Olipas tosi hyvä tuuri, äiti päivittelee. - Että satuttiin matkustamaan samaan aikaan samaan maahan ja sitten ne sattuivat juuri tähän kaupunkiin just nyt, kun mekin pistäydyttiin kauppaan juuri täällä! Tästä sulla on Jenna kertomista syksyllä, kun koulu alkaa.
- Jos ei oltaisi käyty kaupassa vaan olisi posotettu ihan suoraan, niin ei olisi varmaan nähty niitä, isäkin spekuloi.

Seuraavana päivänä Kuuselat ovat tutustumassa kivaan kaupunkiin muutaman kymmenen kilometrin päässä. He päättävät poiketa pahimmilta turistireiteiltä vähän sivumpaan. Ehkä talojen varjossa on vähän viileämpikin. Yhtäkkiä äiti sanoo:
- Hei, katsokaas, ketä tuolta tulee!
Muu perhe tähyää eteenpäin katua. Joku tajuaa:
- Johanna ja perhe! Taas!
- Niinpäs onkin, Tuuli tajuaa.
- Moi, äiti sanoo, kun Johanna on ehtinyt melkein kohdalle.
- Ai moi! Johannan ääni on pelkkää hämmästystä..

Eikä hän edes vielä tiedä koko tarinaa.



Kaduttaako?

Ei kaduta. Ei kaduta, että aloin puhua vanhemmille kielimatkasta. Ei kaduta, vaikka käytin elämästäni tunteja netissä selaillen kielimatkablogeja ja matkanjärjestäjien nettisivuja. Ei kaduta, että tilasin esitteen. Ei kaduta, että olen vapaaehtoisesti ilmoittautunut lähtemään kahdeksi viikoksi melkein kolmentuhannen kilometrin päähän paikkaan, jossa puhutaan vain englantia.

Ei kaduta, että valitsin EF:n. Ei kaduta, vaikka EF on iso ja "paha" yritys.

Ei kaduta, että olen ärsyttänyt läheisiäni olemalla ajoittain sekaisin kielimatkasta. Ei kaduta, vaikka joskus tunnen itseni inhottavan hyväonniseksi siitä syystä, että saan lähteä kielimatkalle.

Ei kaduta, että perustin tämän blogin. Ei kaduta, vaikka olen käyttänyt tähän enemmän aikaa kuin ehkä on järkevää. Ei kaduta, vaikka joskus uuden postauksen tekeminen tuntuu velvollisuudelta, tosin yleensä aika mukavalta sellaiselta.

Kuva: Peter Griffin, www.publicdomainpictures.net

Ei kaduta, vaikka joskus mietinkin, että olen aivan hullu. Ei kaduta yhtään.

Languages and I

I think it's very important to study foreign languages. It's very hard too but I believe languages are worth studying.

 

I'm studying English, Swedish and Russian at school. A short time ago I started learning Spanish by myself. I'm studying it on Duolingo. Our family will visit Spain next summer and that's why I'm trying to learn a bit of Spanish.

 

I want to learn languages as much as possible so I have discovered different ways to learn them. If I listen the radio I tune in the Swedish channel because hearing tests are difficult for me. I read a lot in Finnish and now I'm reading the Harry Potter and the Chamber of Secrets in English too.

It's so addictive to understand something somebody says in a foreign language. That's why I want to learn languages.

(I wrote this text at school. The headline is from my teacher but the text is my own.)

"Ei parissa viikossa ehdi mitään oppia."

Tänään pureudun aiheeseen, jota itsekin pyörittelin päässäni ennen matkan varaamista.

Onko kielimatka niin ison summan arvoinen? Onko siitä mitään hyötyä?

 

Nyt olen jättänyt jossittelun pois. Uskon, että kielimatka tukee omaa oppimistani ja siitä on iloa. On totta, että kaksi tai kolme viikkoa on lyhyt aika, kun puhutaan oppimisesta. Oppiminen on pitkä prosessi. Jos koko peruskoulun ajan englanti on jäänyt vähemmälle opiskelulle ja taidot ovat heikot, on turha kuvitella parin-kolmen viikon aikana oppivansa kaiken oppimatta jääneen. Ei kolmessakaan viikossa ihmeitä tehdä.

Kolme viikkoa kommunikointia pääasiassa englanniksi. Osaan sanastoa, osaan kielioppia. Englannin numeroni on koko yläkoulun ajan ollut 10. En lähde kielimatkalle siksi, että opettelisin alkeet tai haluaisin vain hieman kerrata kielioppia. Totta kai myös siksi. Ennen kaikkea haluan kuitenkin oppia puhumaan paremmin englanniksi ja ymmärtämään paremmin puhuttua englantia. Siinä sivussa opin varmasti uusia sanoja. Uskon, että tulen myös sisäistämään kielioppiasiat paremmin.

Lähden matkalle opiskeluasenteella. Haluan oppia. Haluan omaksua. Haluan vahvistaa taitojani. Aion oppia, omaksua ja vahvistaa taitojani niin paljon kuin mahdollista. Siihen kolme viikkoa on juuri sopiva aika.

Kielimatkalle: Infotilaisuudet

Tämän postauksen kuvat ovat syksyllä Lahdessa pidetystä
infotilaisuudesta.

 

EF järjestää lähes viikottain infotilaisuuksia kielimatkoihin liittyen. Iso osa infoista järjestetään Helsingissä, mutta niitä on välillä myös muissa isoissa kaupungeissa, kuten Tampereella ja Lahdessa.



Infossa oli tarjolla myös noita esitteitä (joita mulla oli jo
ennestään ihan liikaa :D). Siellä pystyi myös varaamaan
 kielimatkan heti, jos halusi.

Itse kävin kielimatkainfossa Lahdessa, joka on lähempänä kuin Helsinki. Info järjestettiin ihan tavallisella lahtelaisella koululla syksyisenä arki-iltana.

Kun odottelimme äidin kanssa pihalla, että joku tulisi avaamaan ovet, siihen tuli Jade ja alettiin jutella. Mulle ainakin tuli tosi hyvä fiilis heti alkuun, kun Jade kertoi onnistuneesta kielimatkastaan ja oli niin iloinen ja pirteä.

Itse infossa EF:n työntekijä kertoi kaikenlaista kielimatkoista ja tietenkin sai myös kysyä, jos jäi jotakin epäselvää.

Lopuksi sai varata kielimatkansa sellaisella lomakkeella, jos halusi, mutta mikään pakkomyyntitapahtuma se ei ollut. Esimerkiksi me emme varanneet matkaa siellä, koska emme olleet ihan varmoja ajankohdasta.

Keväällä EF järjestää infotilaisuuksia myös niille, jotka ovat jo varanneet matkan.

EF:n kielimatkoja koskevien infotilaisuuksien ajankohdat ym. tiedot löytyvät täältä.

EF:n auto :D Tuo oli niin hauskan näköinen, että oli ihan
pakko laittaa tänne kuva siitäkin, vaikkei se ihan
liitykään tämän postauksen teemaan

"Kielimatkathan on aika kalliita?"

Aika kalliita.

Se on varmasti monen ensimmäisiä ajatuksia kielimatkoista kuullessaan. Eikä ihme, onhan edullisimmillakin matkoilla hintaa reilusti yli tonni.

En ole itse vielä ollut yhdelläkään kielimatkalla, enkä voi omalla kokemuksella kertoa kielitaidon paranemisesta, ihanista ihmisistä ja henkisestä kasvamisesta. Päätin kuitenkin tehdä hieman laskelmia siitä, kuinka paljon halvemmaksi tai kalliimmaksi tulee matkustaa itsenäisesti toiseen maahan lomailemaan ja siinä sivussa oppimaan kieltä.

Aloitin pohdiskeluni siitä tosiasiasta, että kielimatkojen kohderyhmä on 10-18-vuotiaat, joista vanhimmatkaan eivät välttämättä matkusta yksin minnekään, nuorimmat nyt eivät missään tapauksessa. Päätin laskea neljän hengen ("perusperheen") matkan hinnan ja jakaa sen kulut sitten neljällä.

Perhe: kaksi vanhempaa ja 10- ja 14-vuotiaat lapset

Kohde: Brighton

Ajankohta: 15.-28.6.

Kulut:

Majoitus: Barrington Lodge (mannermainen aamiainen sisältyy hintaan) (sijaitsee 36 minuutin automatkan päässä Brightonin keskustasta) 2072 €/13 pv

Lennot: Finnair (Helsinki-Vantaa - Lontoo Heathrow meno-paluu) 1074,56 €

Auto: Alamo-nimisestä firmasta Ford Focus (tai vastaava, ei automaattivaihteistoa, vapaat ajokilometrit) 474.41€ / 13 pv

(Otin perheelle aktiviteetteja melko väljästi, yhden per päivä, sillä täytyyhän shoppailulle ja ympäriinsä kävelemiselle varata aikaa. ;) )

Aktiviteetit: 1. päivä: Brighton Pier 73,85 € (rannekkeet huvipuistolaitteisiin, pääsy laiturille maksuton)
2. päivä: Royal Pavilion 35,93 € (perhelippu, hinnat voimassa vain 31.4. saakka, mutta muita tietoja ei ollut saatavilla)
3. päivä: Booth Museum (ilmainen)
4. päivä: Marina Water Tours -retki 40,94 €
5. päivä: Brighton Toy and Model Museum 19,10 € (perhelippu)
6. päivä: Sea Life Brighton 76,14 € (perhepaketti)
7. päivä: Preston Manor 20,26 € (perhelippu, hinnat voimassa vain 31.3. asti, muita tietoja ei saatavilla)
8. päivä: Laser Zone Brighton 54,58 € (kaksi peliä)
9. päivä: BowlPlex (keilailua) 30,02 € (yksi peli, perhepaketti)
10. päivä: Volk's Electric Railway 12,96 € (perhelippu)
11. päivä: Newhaven Fort 70,65 € (Newhavenissa) (perhelippu, hinnat vuoden 2015 hintoja, sesonkilippu)
12. päivä: Museum of the History of Science (Oxfordissa) (ilmainen)
13. päivä: Charles Dickens' Birthplace Museum (Portsmouthissa) 11,19 €
14. päivä: Brighton Wheel 35,61 €

Kulut yht.: 4102,2 €
Yhden hengen matkan hinta: 1025,55 €

Ihan iso summa. Ei sillä kielimatkaa saa, mutta kielimatkaan kuuluvat lisäksi oppitunnit, joiden hintaa tuossa ei ole mukana. Lisäksi kielimatkalla puhutaan kohdemaan kieltä muutenkin kuin tunneilla, mutta aika harva perhe varmaan lomamatkallaan puhuu vieraita kieliä.

Joulukalenteri: 22. luukku

Hejsan! Tänään esittelen oman kielimatkani kohdemaan, Iso-Britannian, jouluperinteitä.

Englannissa varsinainen joulu on vasta joulupäivä, ei aatto kuten Suomessa. Aattona saatetaan laulaa joululauluja tai käydä jouluyön jumalanpalveluksessa.

Joulupäivänä avataan lahjat sekä syödään jouluateria, johon kuuluu kalkkunan lisäksi esimerkiksi paistettuja perunoita sekä kasviksia. Ehkä tunnetuin ja perinteisin joulujälkiruoka on Christmas Pudding, joka ei siis nimestään huolimatta ole suomalaistyyppistä vanukasta vaan eräänlaista kakkua. Lisäksi televisiosarjoista ja elokuvista meille suomalaisillekin ovat saattaneet tulla tutuiksi brittiläiset paukkukarkit.

Elokuvissa olemme varmasti nähneet myös ovelta ovelle kiertäviä joululauluja esittäviä porukoita, jotka keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen. Joulupäivän perinteisiin kuuluu myös kuningattaren joulutervehdyksen kuunteleminen.

Tiesitkö tätä? Briteissä joulupukin valjakossa on yhdeksän poroa, joiden nimet ovat Dasher, Dancer, Vixen, Prancer, Donner, Comet, Cupid, Blitzen sekä kaikkien tuntema Rudolph the Red-Nosed Reindeer.

Lähteet: http://kotiliesi.fi/himahella/
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/05/englantilainen-joulu-merry-christmas

Joulukalenteri: 20. luukku

Olen aikaisemmin tehnyt postauksen siitä, miksi valitsin kielimatkajärjestäjäkseni EF:n (postaukseen tästä) sekä siitä, mitä tahtoisin oppia kielimatkallani (postaukseen tästä). Tänään kuitenkin kerron, miksi yleensä ottaen tahdoin lähteä kielimatkalle.

"Kato-kato-kato! Kohta me ollaan perillä!
Ei enää montaa tuntia!" :D

Ensinnäkin halusin kehittyä englannin puhujana sekä oppia ymmärtämään kieltä kuultuna, ei pelkästään paperilta luettuna. Englanniksi keskusteleminen on minulle hankalaa, etenkin jos aiheet eivät käsittele ihan perusasioita. Uskon, että kielimatkalla, englanninkielisessä ympäristössä, ja etenkin isäntäperheessä, jossa on pakko puhua englanniksi, oppii nimenomaan tätä. Suomessa koulun paritehtäviä tehdessä on helppo vaihtaa suomeksi, jos tuntee olonsa epävarmaksi, eikä oikein tiedä, meneekö lauseen sanajärjestys ihan oikein. Kielimatkalla tätä mahdollisuutta ei oikein ole.

Halusin oppia englantia tietysti muutenkin. Moni on sanonut, että varsinaiset oppitunnit eivät ole kovin kummoisia oppimista ajatellen. Olen kuitenkin varma, että opin ainakin muutamia uusia sanoja, jos asennoidun oikein.


Kuva on sellaiselta luonnonsuojelualueelta (tai mikä lie?)
 jonkun verran New Yorkista pohjoiseen.
USA

Olen kiinnostunut muiden kielten lisäksi vieraista kulttuureista, kuten varmasti monet kielimatkalle lähtevät. Kuten ehkä tiedätte, olen käynyt elämäni aikana melko monissa eri maissa, mutta jostain syystä Briteissä en ole koskaan päässyt vierailemaan. Nyt siis pääsen näkemään, miten tavalliset ihmiset siellä elävät.

Tämä on samasta paikasta kuin se edellinen. Eli täältä.

Moni kielimatkalla jo ollut on kertonut, miten hieno kokemus kielimatka oli kokonaisuutena. He kertovat saaneensa uusia ystäviä, itsenäistyneensä, maistaneensa uusia ruokia, käyneensä hienoissa paikoissa ja kokeilleensa vaikkapa uusia urheilulajeja. Kielimatka yksinkertaisesti kuulosti niin mahtavalta, että minäkin tahdoin päästä osalliseksi siitä!

Toivottavasti haaveeni ja suunnitelmani toteutuvat. Ainakin ensimmäinen on jo toteutunut, kun matka on varattu.

Joulukalenteri: 18. luukku

Jos joku on oikeasti kiinnostunut kielten opiskelusta, niin täällä olisi hyvä sivusto. Duolingossa voi opiskella monia eri kieliä, kuten saksaa, tanskaa, ruotsia ja portugalia. Duolingoon voi halutessaan luoda tilin ja seurata omaa edistymistään. Harjoituksia voi kuitenkin tehdä myös kirjautumatta sisään. Jos joululomalla tulee tylsää, niin sieltä löytyy hyödyllistä tekemistä. ;) Siihen muuten koukuttuu ihan kelvollisesti. :D

Joulukalenteri: 17. luukku

Tänään tulee pientä ajatuspostausta aika vakavasta aiheesta.

Huutavat pakolaiset uutisvideossa, lentokoneiden alasampumiset, terroriteot. Viimeisimpänä ja järkyttävimpänä pitkään aikaan Pariisin iskut.

Varmasti jokainen kotinsa ulkopuolelle nenänsä työntävä on kuullut maailman tapahtumista. On pysäyttävää tajuta, että kymmenittäin ihmisiä on kuollut Euroopassa terrori-iskuissa. Ihan tässä lähellä, ihan kulman takana. Itsekin olen käynyt Pariisissa. Pakostakin tulee miettineeksi, että jos minäkin olisin nyt ollut siellä...

Suomen ja Euroopan suurissa neuvottelupöydissäkin on tartuttu aiheeseen. On mietitty keinoja terrorismi-nimisen villiintyneen rikkaruohon kitkemiseksi, tai ainakin pitämiseksi poissa omalta pihalta.

Moni suomalainen katsoo inhoavasti Keski-Euroopan suuntaan. Siellä sitä terrorismia on, ei meillä. Perutaan kesälomamatka leikkipuistoon, jossa isot pahat pojat voivat työntää keinusta alas. Pysytään Suomessa. Korkeintaan lähdetään ihan tuohon naapuriin. Ruotsissa on turvallista, kuten tässä meidänkin pihassa, jossa ystävälliset, yhtä suurta perhettä olevat pienkerrostalon asukkaat hyväntahtoisesti pitävät huolta toisistaan.

Kunnes uutisissa kerrotaan, että isot pahat pojat on otettu kiinni omalta pihalta. Kunnes verhojen välistä kytätessä huomataan, että poliisi tulee hakemaan ihan seinän takana asuvan Petterin ja vie putkaan.

Joten. Mitäpä, jos lähtisimme sittenkin sinne leikkipuistoon. Jospa katsoisimme siinä matkalla vilkasta tietä ylittäessämme vasempaan ja oikeaan ja sitten reippaasti astelisimme tien yli. Jospa leikkipuistossa keinuisimme, vaikka paras kaverimme työnnettiin alas keinusta ja hän joutui lähtemään kotiin. Jospa keinuisimme hänenkin puolestaan - korkeammalle, korkeammalle, korkeammalle. Ja kun isot pojat ilmestyisivät taas puistoon, me kertoisimme heistä aikuisille. Käyttäisimme niitä aseita, jotka meillä on.

Me emme lähtisi pakoon, koska silloinhan isot pojat näkisivät, että meitä pelottaa. Me keinuisimme korkeammalle, korkeammalle, korkeammalle.

Ranskalaiset eivät lannistuneet. Emmehän mekään?

Je suis en terrasse.*



"Emme aio luopua elämäntavastamme.
Emmekä luovu sivistyksestämme.
Vaan sivistämme itseämme lisää.
Rakkaudella!"
luki Pariisin iskujen jälkeen pariisilaisravintolan
seinustalle viedyssä kyltissä.
(kuva Yle.fi)

*Minä istun terassilla. (somessa Pariisin iskujen jälkeen levinnyt hashtag, jolla otettiin osaa ranskalaisten suruun)

Joulukalenteri: 15. luukku

Kirjoitin marraskuussa siitä, että ulkomailla matkustellessa näkee ja kokee paljon sellaista, mihin pelkästään kotimaassa oleskelemalla ei pääse käsiksi. Tietenkin se on sekä negatiivinen että positiivinen asia, sillä jotkut asiat tuntuvat olevan muualla paremmin ja jotkut huonommin. Toisaalta negatiivinenkaan kokemus ei välttämättä ole sen huonompi kuin positiivinen, sillä se opettaa usein enemmän.


Hmm... Italialaiset aamiaiscroissantit kuuluvat mielestäni
ihan selkeästi negatiivisiin kokemuksiin! Italialaisilla on
kumma tapa tunkea croissantteihin aina jotain ihmeellistä
creemiä tai hilloa, mikä ei suoraan sanottuna paranna
makukokemusta. Ja että joku voi syödä tuollaisia heti
aamulla, hyyh... Ajatuskin melkein puistattaa!

Ulkomailla oppii ymmärtämään paitsi vieraita kulttuureja ja erimaalaisia ihmisiä, myös omaa kulttuuriaan ja kotimaataan. Ulkomailla käytyään ehkä huomaa jotain hyvää suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä tai tajuaa, miksi esimerkiksi hygieniamääräysten noudattamista valvotaan.

Ulkomaanmatkailu saattaa myös murtaa pelkoja ja ennakkoluuloja. Jos suostuu maistamaan intialaista kastiketta edes hiukan tai uskaltautuu juttelemaan ihka oikean saksalaisen kanssa, saattaa huomata, että ruoka on ruokaa ja ihmiset ihmisiä muuallakin.
Yksi elämäni suurimmista oivalluksista liittyykin juuri tähän. Vaikka olin ainakin omasta mielestäni melko suvaitsevainen jo ennen matkaa, toisella Yhdysvaltain-lomallamme koin suuren elämyksen. Tajusin, että niinkin kaukana (!) elämä on kuitenkin hyvin samanlaista kuin koto-Suomessa: ihmisten täytyy opiskella tai käydä töissä, syödä, käydä kaupassa, pestä pyykkiä ja leikata nurmikkoa. Ehkä asiat hoidetaan eri kielellä, kaupasta kannetaan kotiin erilaista ruokaa ja pesuainekin on eri merkkiä. Kaikkien elämässä on kuitenkin iloja ja suruja, velvollisuuksia ja oikeuksia. Ei ole meitä ja muita, vaan on pelkästään me. Me ihmiset tässä valtavassa maailmassamme.


Toinen erikoisuus, tai aika yleistä tuo etelämmässä taitaa olla,
mutta meitä suomalaisina ihmetytti tuo muutaman tunnin
tauko keskellä päivää. Joo, kuumuudesta se varmaankin
johtuu, eikä se varsinaisesti huono juttu ole (paitsi, että
 jotkut ravintolatkin olivat tuohon aikaan kiinni, eli
 lounasta oli joskus vähän hankala löytää).

Myös ihmisiä, jotka ovat yleisten määritelmien mukaan aivan suomalaisia, oppii ymmärtämään paremmin, vaikkei aina olisikaan samaa mieltä. Muslimimaassa käytyään islaminuskoon kääntyneen Annin tapoja saattaa ymmärtää paremmin eikä vegaani Virtasen perhekään aiheuta niin suurta ihmetystä.


Annokseni yhdessä huvipuistossa Italiassa. Ei tuossa
annoksessa itsessään ollut mitään sen ihmeellisempää, mutta
muistan, kuinka mietimme tuossa huvipuistoravintolassa
tätä. Suomessahan itsepalvelu on kirjaimellisesti itsepalvelua:
kannat oman tarjottimesi, kasaat siihen ruuat, syötyäsi viet
 astiat palautus-kärryyn tai jopa lajittelet tiskikoreihin. Italiassa
teksti "self service" tarkoitti lähinnä sitä, että asiakas kantaa 
tarjottimellaan juomat, ruokailuvälineet ym. ja valitsee
annoksensa sellaiselta linjastolta. Sitten hän menee pöytään ja
joku kantaa annoksen hänelle. Varmaan aika iso shokki tulla
Suomeen ja tajuta vaikkapa ABC:llä, mitä suomalainen
"self service" on. :D

Erinäköisten ihmisten ja näiden erilaisten tapojen näkeminen, erilaisen ruuan syöminen ja erilaisessa ympäristössä oleskeleminen avartavat maailmankuvaa. Se puolestaan auttaa hyväksymään sen, että täällä kotimaassakin on erilaisia asioita. Suomeksi sanottuna matkailu lisää suvaitsevaisuutta.

Joulukalenteri: 14. luukku

Moni kielimatkalle lähtevä on varmasti ihan aidosti kiinnostunut kohdemaansa kielestä ja kulttuurista.

Yle Oppiminen on sivusto, jolla voi opiskella yhdeksäätoista kieltä meille tutun suomen kielen lisäksi. Lisäksi voi tutustua muihin kulttuureihin erilaisten tekstien ja videoklippien avulla. Sivuilta löytyy esimerkiksi latinankielisiä uutisia sekä venäläisiä tarinoita. Itse en ainakaan ennen tiennyt, että Ylelläkin on tällaista opetuksellistakin sisältöä ihan ilmaiseksi tarjolla. Monista isommista kielistä on paljonkin materiaalia.

Rahan käyttäminen ulkomailla

Tässä postauksessa olisi tarkoitus vähän infota siitä, mitä kaikkea täytyy huomioida, kun käyttää rahaa ulkomailla.

Ensiksikin, ulkomailla, etenkin suurissa kaupungeissa, rahankäyttöön liittyy yleisesti enemmän riskejä kuin Suomessa. Tämä on fakta, joka kannattaa tiedostaa. Hysteeriseksi ei kuitenkaan kannata ruveta.

TURVALLISUUS

Täytyy vain muistaa, ettei koskaan (myöskään kotimaassa) jätä lompakkoa, laukkua tai kännykkää minnekään ilman valvontaa. Ei edes hetkeksi.

Taskuvarkaudet ovat yleisempiä suurissa kaupungeissa, etenkin turistipaikoissa. Kännykkää tai lompakkoa ei kannata pitää takataskussa, eikä välttämättä edes siinä farkkujen etutaskussakaan,
mieluummin laukussa, jota sitten kantaa tiukasti kainalossa ja pitää laukun suun aina kiinni. Jos taas mukana on reppu, sitä kannattaa kantaa vartalon etupuolella, mikäli pelkää, että sieltä varastetaan jotakin.

Kannattaa tarkistaa omalta pankilta, että oma
 maksukortti käy maksuvälineenä myös ulkomailla.

 

Jos käytät maksamiseen pankkikorttia, korttia ei saa päästää hetkeksikään näköpiirinsä ulkopuolelle. Jos vaikkapa ravintolassa tarjoilija sanoo maksupäätteen olevan kauempana ja lähtee viemään korttiasi jonnekin, tarjoudu maksamaan käteisellä. Tämänkin vuoksi kannattaa pitää aina hieman käteistä mukana. Toinen syy on se, että joka paikassa ei tietenkään ole korttilaitetta ja käteinen käy myös silloin, jos laite on rikki.

Maksukortin tunnusluvusta kannattaa tietenkin pitää huoli. Aina lukua näppäillessä täytyy peittää vaikka kädellä näppäimistö, ettei kukaan ulkopuolinen tai käteisautomaattiin asennettu kamera näe tunnustasi.

Jos otat maksukortin mukaan, ota muistiin myös puhelinnumero, johon soittamalla voit mitätöidä korttisi, jos se katoaa tai varastetaan.

Sitten vähemmän epämiellyttäviin aiheisiin.

ERI VALUUTAT
 

Euroopan valtioista suuri osa kuuluu euroalueeseen, eli niissä on käytössä yhteisvaluutta euro. Näihin maihin matkustaessa ei rahaa tietenkään tarvitse käydä muuttamassa toiseen valuuttaan.

 

Lista euroa käyttävistä EF:n kielimatkakohteista (tiedot on otettu osoitteesta https://www.ecb.europa.eu/euro/intro/html/map.en.html):

• Ranska
• Saksa
• Irlanti
• Malta
• Espanja

http://valuuttamuunnin.com/

 

Muihin kohteisiin lähtiessä täytyy euroja vaihtaa kohteen valuutaksi. Alla olevasta listasta näet vielä ne EF:n kielimatkakohteet, joissa on käytössä jokin muu valuutta. Nimen perään on laitettu vielä valuutta.

• Iso-Britannia (punta)
• USA (USD eli Yhdysvaltain dollari)
• Australia (AUD eli Australian dollari)
• Ruotsi (kruunu)
• Japani (jeni)

Tästä linkistä voit käydä tarkistamassa tämänhetkiset valuuttakurssit.

Toisen, itselle vieraamman valuutan käyttäminen voi tuntua hankalalta. Hintojen muuttelemista kannattaa harjoitella jo etukäteen, jos se mietityttää. Vaikka tuote tuntuisikin edulliselta, kannattaa vielä nopeasti päässään tarkastaa, että se todella on sitä. Esimerkiksi 40 puntaa maksavia kenkiä ei välttämättä pidä kalliina ("Suomessahan ne olis paljon kalliimmat!"). Jos senhetkisen kurssin mukaan yksi punta on vaikkapa 1,34 euroa, kenkien hinta on euroiksi muutettuna 53,60 eli ei enää niinkään vähän.

Matkan aikana voi tietenkin liidereiltäkin kysäistä, jos on jotakin epäselvää. Tärkeää on, että raha ei muodostu esteeksi (millään tavalla) kielimatkan onnistumiselle.

Nämä asiat nyt ensimmäisinä tulivat mieleen liittyen tähän aiheeseen. Jos jäi jotakin kysyttävää, niin kysy rohkeasti! :)