Opiskelu kielimatkalla

Mä kyllä ihan mielelläni lähtisin kielimatkalle. Ne kuulostaa hirmu kivoilta. Olis tosi siistiä päästä käymään ulkomailla ilman porukoita. Sitä paitsi mä en ole koskaan käynyt Maltalla enkä kyllä Englannissakaan Jenkeistä tai Australiasta nyt puhumattakaan.

Meidän luokalta yksi tyttö oli kielimatkalla viime kesänä kun se sai sen rippilahjaksi ja se kehui sitä reissua hirveästi. Siellä oli kuulemma ollut tosi huippua porukkaa ja ne oli käyneet Lontoossa ja ties missä. Ne aktiviteetitkin kuulosti hauskoilta, jotain pelejä ja kilpailuja. Ja onhan ulkomailla nyt ihan toisenlaiset shoppailumahdollisuutekin kun Suomessa.

Mutta. Mä en kuitenkaan ole ihan varma, haluaisinko mä sittenkään lähteä, kun siellä on sitä koulua. Se tyttö kertoi, että niillä oli aina joko aamu- tai iltapäivä koulua. En mä nyt kesälomalla haluaisi mitään päntätä.

Tämä voisi hyvinkin olla jonkun ihan oikeasti omista ajatuksistaan kirjoittama teksti. Koulu kuulostaa heti pahalta koko piinaavan pitkän syksyn, vielä pidemmän ja synkemmän talven ja pitkän ja kauhistuttavan ankaran kevään peruskoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa puurtaneen opiskelijan mielestä. Ja ihan syystä. Loma on ihan ansaittua, etenkin jos siitä osan on jo käyttänyt tai tulee käyttämään kesätöissä tienatakseen rahat matkaan.

Kielimatkalla koulua on tosiaan joko aamu- tai iltapäivän ajan arkipäivisin (USA:ssa ma-to). Koulu ei kuitenkaan ehkä kuvaa systeemiä ihan täydellisesti, tai ainakaan itse en ymmärtänyt ottaa siitä ollenkaan niin suurta stressiä kuin "ihan oikeasta" koulusta. Oikeastaan en stressannut yhtään.

 

Tässä hiukahkosti epätarkahkossa kuvassa
mahtavat opettajamme :D

Opettajia on jokaisella ryhmällä kaksi ja he opettavat kahta ryhmää vuoropäivinä. Kaikki opettajani molemmilla kursseillani olivat mahtavia eikä tunneilla tosiaankaan ollut tylsää. Usein leikimme erilaisia leikkejä, yritimme tehdä tableteilla jotain järkevää (parasta oli erilaisten äänien soittaminen EF-sovelluksesta, haha) tai juttelimme jostakin aiheesta.

EF:n kursseilla käytetään EF:n omaa Fast Track -kirjasarjaa, josta on jokaiselle taitotasolle oma kirjansa. Tosiaan Brightonissa olin neljännellä tasolla ja Oxfordissa viidennellä. Molemmissa kirjoissa jokainen kappale rakentui yhden aiheen ympärille. Yleensä aihetta käsiteltiin esim. keräämällä aihepiirisanastoa, tekemällä pari (ihan oikeasti vain pari) tehtävää ja keskustelemalla pienissä ryhmissä jostain teemaan liittyvästä jutusta. Tunnit olivat todella rentoja ja etenkin Oxfordissa toisinaan vain juttelimme toisen opettajamme kanssa ja kuuntelimme hänen tarinoitaan esim. brittiläisestä yhteiskunnasta.Brightonista mieleeni jäivät erityisesti Psychology- ja Law & Order -aiheiset tunnit.

Kirjojen lisäksi kursseilla on käytössä Passport to Learn -vihkoset, joiden avulla seurataan omaa edistymistä. Niihin voi mm. kirjata oppimiaan sanoja ja opettajat voivat antaa palautetta niihin.

Kielimatkalla koulunkäynti oli ainakin omasta mielestäni yhtä mukavaa kuin aktiviteetit eikä koulussa tarvinnut tylsistyä. Mielestäni ei todellakaan kannata pitää kielimatkalle lähdön esteenä sitä, että lukujärjestyksessä lukee toisinaan "SCHOOL".

Ai niin, kielimatkalla ei tule edes läksyjä.

Matkani EF:n kanssa

Tässä postauksessa olisi siis otsikon mukaisesti tarkoitus hieman valottaa sitä, miten olen päätynyt tähän pisteeseen, jossa nyt olen suhteessa EF:ään.

2000 -> Olen aina ollut hirveän kiinnostunut kaikesta minua ympäröivästä. Jo ihan pienestä saakka erityisesti vieraat kielet ja kulttuurit ovat kiehtoneet minua. Niinpä muistaakseni jo kasiluokan keväällä törmäsin EF:ään ja kielimatkoihin. Alun perin olin kiinnostuneempi vaihtovuodesta, mutta hiljalleen ajatus kahden tai kolmen viikon kielimatkasta ulkomailla alkoikin kuulostaa paremmalta.

Muuten, väitän, että olen kehittynyt kuvien kanssa :D

Vaikka onhan tässäkin yritystä.

2015 Olen aina ollut innostuja. Saan jatkuvasti uusia ideoita. Ne voivat olla mitä tahansa: kirjan nimiä, vaihtoehtoisia yhteiskuntia, täydellisen majan rakennuskaavoja tai kakkubileitä naapurustolle. Suuri osa ideoistani karsiutuu joko resurssien puutteen (vai olisikohan se ideoideni suureellisuuden :D) takia tai ne hautautuvat unohduksiin innostukseni lopahtaessa. Osa kuitenkin säilyy ja silloin paneudun asiaan tarmokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että seuraavan viikon ajan koulua lukuun ottamatta kaikki huomioni suuntautuu kyseiseen ideaan ja sen toteuttamiseen ja ainoat järkevät keskusteluni pystyn käymään ainoastaan kyseisestä aiheesta (usein ne jäävät valitettavasti monologeiksi...).

Tällä kertaa mielenkiintoni pysyi yllä pidempään. Haalin käsiini esitteitä, luin kaikki netistä löytyvät suomalaiset kielimatkablogit läpi ja vertailin eri kielimatkajärjestäjiä. Pidin, kuten yleensäkin, pitkiä yksinpuheluita ja esitelmiä vanhemmilleni ja oikeastaan kenelle tahansa kielimatkojen hyödyistä, erilaisista kurssityypeistä ja ilta-aktiviteeteista.

Huomasin aika pian, että oma blogi asian tiimoilta olisi erittäin tarpeellinen ja seuraavat pari kuukautta vapaa-ajallani ei ollut juuri muuta käyttöä kuin blogin kanssa puuhaaminen. Syyskuussa 2015 julkaisin ensimmäisen postaukseni. Suunnitelmani olivat heti suureelliset ja kunnianhimoiset ja toisinaan saan vieläkin samanlaisia innostuspuuskia (näkyy aika hyvin blogin aktiivisuudessa, hah).

Marraskuussa sitten varasimme ensimmäisen kielimatkani. Tässä vaiheessa minulla oli tottakai jo kielimatkapäiväkirja, jota kirjoitin blogin lisäksi.

2016 Alkuvuosi oli aktiivista aikaa. Oikeastaan voisin puhua blogin kulta-ajasta. Sitten, heinäkuun 20. päivä, nousin lentokoneeseen ja lähdin kohti unelmaani. Kielimatka oli mahtava elämys, mutta myös todella rankka kokemus. Palasin 9. päivä elokuuta ja jo viikon päästä alkoi koulu. Välissä oleva aika meni sumussa univelkaa pois nukkuessa ja itseään kasatessa (säälin todellakin niitä, joilla koulu alkoi heti seuraavana päivänä). Menin lukioon ja se tempaisi minut mukaansa. Blogille ei tuntunut olevan aikaa tai jos aikaa joskus olikin, olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä mitään järkevää.

Tästä kuvasta tykkään itse jossain syystä aika paljon.

Lisäksi saamattomuuteni ärsytti. Olin tehnyt niin hienot suunnitelmat ja keksinyt vaikka mitä postausideoita ja sitten koko homma vain lässähti. En enää halunnut enää edes ajatella blogia saati käydä täällä. Hiljalleen huomasin kuitenkin, että ajatteluni uhkasi siirtyä tulevaan kielimatkaani. Aloin alitajuisesti pitää sitäkin negatiivisena asiana.

2017 Sain otettua itseäni niskasta kiinni, ainakin hetkellisesti. Tammi- ja helmikuussa tein postauksia, sitten into taas hiipui. Vasta nyt, kesälomalla olen taas saanut aikaiseksi jotakin. Tällä kertaa, ihan oikeasti, pidän kiinni blogin reunasta enkä päästä sitä karkaamaan ohi kiitävien päivien ja viikkojen mukana. Ennakoin. En jätä postausten tekemistä koeviikoille. Teen pieniä asioita. Pidän blogin hengissä.

Ja nautin Oxfordista, jossa olen nyt.

Mitä opin kielimatkalla?

Tein 18. lokakuuta 2015 postauksen, jonka otsikko oli "Mitä tahtoisin oppia matkallani?". Listasin erilaisia tavoitteita ja asioita, joista olin erityisen kiinnostunut. Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki käydä läpi, mitä olen kirjoittanut ja katsoa, toteutuivatko ennakkoajatukseni.

Lontoossa, tarkemmin sanottuna Leicester Squarella



• Tahdon oppia käyttämään englantia. Kouluarvosanani ei ehkä vastaa täydellisesti sitä englannin kielitaitoani, jota oikeasti osaan keskustelutilanteessa käyttää. Voin osata taivuttaa verbin laulaa "sing, sang, sung" tai ympyröidä ryhmään kuulumattoman sanan kokeessa, mutta pelkästään näillä ei välttämättä pärjää aidoissa tilanteissa.

Kommentti: Kyllä, englannin keskustelutaitoni vahvistuivat huimasti. Vaikken vieläkään ole mikään mestaripuhuja enkä aina ymmärrä kaikkia sanoja, huomaan, ettei englannin käyttäminen tunnu niin pelottavalta ajatukselta. Huomasin nimittäin myös, että vaikken aina osaisikaan ihan täydellisesti, asiat selviävät yleensä kuitenkin jollakin tavalla.

• Tahdon oppia uusia sanoja. Vaikka osaisi kaikki englannin kielioppisäännöt etu- ja takaperin ja osaisi vielä käyttää niitä oikein, ilman sanoja kommunikoinnista ei tule mitään. Ihmisen sanavarasto ei koskaan voi olla liian laaja.

Kommentti: Tunnilla keräsimme aina jotakin aihealuetta käsitellessämme taululle pienen sanaston, josta jäi ihan kivasti sanoja mieleenkin.

• Edelliseen liittyen, tahdon oppia sanojen sävyjä. Esimerkiksi sanojen picture ja photo ero (tai ehkei niillä ole mitään merkityseroa?) ei ole minulle selvä ja uskon, että tämän kaltaisia synonyymejä on muitakin. Suomen kielessäkään ei ole sama asia, sanonko, että "mies kävelee tiellä" tai että "mies lampsii tiellä".

Kommentti: Ainakin tajusin, että sanat usual ja unusual liittyvät toisiinsa. :D Ennen en vain ollut tajunnut, että unusual on [ʌnˈjuːʒʊəl] eikä vain "unusual". Istuin vain eräänä päivänä bussissa ja ajoimme mainoskyltin ohi. 

Kyltissä mainostettiin jotakin "unusuaalia" ja koin jonkin herätyksen. Yhtäkkiä lamppu syttyi pääni päällä ja tajusin, että unusual on unusual, kuten vaikkapa incorrect on incorrect.

• Tahdon oppia englantilaisia tapoja. Tahdon oppia, mitä englantilaiset oikeasti syövät aamuisin ja kysyvätkö he oikeasti toisiltaan tavatessaan "How are you today, darling?".

Kommentti: Hahah. En kyllä vieläkään tiedä, mitä englantilaiset oikeasti syövät aamuisin - me ainakin söimme muroja. :D Mutta mitä tulee tuohon kuulumisten kyselyyn, niin ainakin oma hostäitini kysyi aina, miten koulussa meni. En tiedä, kiinnostiko häntä oikeasti vai halusiko hän vain olla kohtelias. :D Välillä tuntui myös hassulta, kun kaupan myyjälle olin "darling" tms. mutta aika pian siihen tottui, kun oppi, ettei yrittänytkään suomentaa keskustelua.

• Tahdon oppia, ettei haittaa, jos tekee virheen. Tahdon huomata, että vierasta kieltä voi puhua ja sillä voi pärjätä, vaikkei osaisikaan kaikkia sanoja ja lausuisi jonkin niistä harvoistakin sanoista väärin. Tahdon huomata, etten kuolekaan, vaikka käyttäisinkin väärää aikamuotoa ja että viestini todennäköisesti ymmärretään siitäkin huolimatta.

Kommentti: Tämä kyllä meni perille aika hyvin! Etenkin tuo väärä aikamuoto oli käytössä aika usein ja pääosin ainakin koin kuitenkin tulleeni ymmärretyksi. Futuuri vain ei meinaa pysyä meikäläisen päässä, sillä kun suomessa ei vastaavaa rakennetta ole, se meinaa aina jäädä matkasta englannissakin. Olisittepa nähneet hostäitini ilmeen, kun yritin selittää, että meillä ei suomessa ole suoraa futuuria. :D Hän varmaan mietti, miten me suomessa pärjäämme, kun emme voi suunnitella tulevaisuuttamme.

Kielimatkani oli siis erittäin onnistunut. Täytynee asettaa joitakin tavoitteita ensikesäistä matkaakin varten.

Olen palannut

Hei taas!

Nyt saan istua taas tutusti oman koneen ääressä kirjoittelemassa teille. Palasin siis jo 9. tai itse asiassa 10. päivä (vuorokausi ehti jo vaihtua) takaisin kotiin.

Eräänä iltana menimme yliopiston alueelle Street Partyihin.
Kuvasin kaunista auringonlaskua.

Takana on kolme pitkää, hienoa, ikimuistoista, opettavaista, jännittävää, iloista ja onnellista viikkoa. Vaikka olinkin (ja olen edelleen, huomenna kouluun :D) väsynyt ja flunssainen palattuani, en antaisi kielimatkaani pois mistään hinnasta. En sano, että koko matkan ajan jokainen hetki olisi ollut mahtava ja hieno (tai helppo!), mutta kokonaisuus oli niin siisti, että koen saaneeni paljon sellaista, mitä en muuten olisi saanut.

Seuraavat postaukset tulevatkin olemaan pääasiassa kertomuksiani päivistäni kielimatkalla. Tervetuloa seuraamaan tämän blogin toista kautta! (Ensimmäinen postaushan on julkaistu 6. syyskuuta 2015, eli syntymäpäivänä ajattelin pitää sitä, blogihan tietysti syntyi jo aiemmin)

"Kielten opiskeleminen on tylsää ja vaikeaa"

Sanalistoja, harmaita kielioppiruutuja harmaasävyisessä kirjassa, juonettomia lukukirjan kappaleita ja kummallisia parikeskustelutehtäviä. Tylsiä ja huonolaatuisia opetusvideoita, epäselviä sanaristikoita ja vielä epäselvempiä kuuntelukokeita. Sanapistareita, esseitä, kielioppitehtäviä ja pilkunviilausta. Kuinka tylsää kielten opiskeleminen oikein voi olla?

 

Ei opiskelemisen tarvitse olla tylsää. Alleviivaamalla, piirtämällä, askartelemalla, pelaamalla ja itse kehittelemällä opiskelusta voi tehdä hauskempaa. Kokeile joskus vaikkapa piirtää kaikki kappaleen sanat vihkoon. Kun piirtää itselleen, ei tarvitse onnistua täydellisesti. Voit myös askarrella sanoista muistipelin. Lyökää joskus kaverin kanssa viisaat päänne yhteen ja keksikää muistisääntöjä. Paras muistisääntöhän on tunnetusti se järjellä ajateltuna kaikista huonoin.

Kokeile netissä olevia kieltenopiskelupelejä ja -virtuaaliympäristöjä. Esimerkiksi aiemminkin mainitsemani Duolingo on omasta mielestäni todella hyvä. Toinen kokeilemisen arvoinen on Quizlet.

Kuten tässä postauksessa sanoin, kielimatka ei ole ainoa tapa opetella kieltä. Se on kuitenkin yksi hyvä tapa muiden tukena.

Prahassa

Se on totta. Mun on vaikea uskoa, että istun ihan oikeasti tässä. Että tää kaikki oikeasti tapahtuu. Mä tärisen.

Miten pitkä matka onkaan jo kuljettu. Miten kauan on taivallettu, jotta on päästy tähän. Ja nyt ollaan jo ihan lähellä määränpäätä. Oikeastaan me jo kolkutellaan määränpään portteja.

Maanantaina 11.4. jo ennen kuutta aamulla istuin bussissa koulun pihalla ja miltei tärisin jännityksestä. Suuntana oli ensin Helsinki-Vantaan lentokenttä ja sieltä Tsekin pääkaupunki Praha.

Miten kauan on tehty töitä, jotta oltaisiin joskus tässä vaiheessa. Jos kaikki ei menekään täydellisesti. Jos bussista puhkeaa rengas ja me myöhästytään lennolta. Tai jos me kaikki sairastutaan. Niin monta juttua voi mennä pieleen. Se lento voi olla ylibuukattu eikä me mahdutakaan sinne. Tai kaikki lentokenttätyöntekijät menee lakkoon än-yy-tee-nyt eikä me päästä Helsinkiä kauemmas. Prahassa meidän hotelli voi syttyä tuleen. Joku voi ryöstää meidän kaikkien rahat ja pankkikortit ja kaikki. Jos tää kaikki vaan murenee ja ne murut valuu käsistä ja sekoittuu hiekkaan eikä me enää löydetä niitä. Eihän tää voi olla oikeesti mahdollista.

Neljä päivää kului älyttömän nopeasti. Kävimme katsomassa mm.

vanhaa juutalaista hautausmaata,

Prahan linnaa,

Kaarlen siltaa,

juutalaiskorttelissa sijaitsevaa Pinkasin synagogaa
(nuo seinät ovat siis täynnä natsien vainoissa
kuolleiden juutalaisten nimiä, paikkana
hyvin koskettava),

ja Tanssivaa taloa



  

Kauppakeskus Palladiumissakin tuli käytyä
 useammankin kerran.

Näitä kuvia katsellessa tulee outo olo. Olenko mä ihan oikeasti ollut tuolla? Jos mä olenkin vaan nähnyt unta?

Trdelnikejä, vähän kuin munkkitaikinasta tehtyjä 
jännän mausteisia tötteröitä myytiin tosi monessa
paikassa. Tuohon tötteröön sai siis valita jotain täytettä
(esim. suklaata, mansikoita, kermaa, jäätelöä...).

Matka oli aivan mahtava (kiitos kaikki ihanat ihmiset ♥) ja Praha kaupunkina täydellinen tuollaiselle luokkaretkelle. Suosittelen kaikille!

Languages and I

I think it's very important to study foreign languages. It's very hard too but I believe languages are worth studying.

 

I'm studying English, Swedish and Russian at school. A short time ago I started learning Spanish by myself. I'm studying it on Duolingo. Our family will visit Spain next summer and that's why I'm trying to learn a bit of Spanish.

 

I want to learn languages as much as possible so I have discovered different ways to learn them. If I listen the radio I tune in the Swedish channel because hearing tests are difficult for me. I read a lot in Finnish and now I'm reading the Harry Potter and the Chamber of Secrets in English too.

It's so addictive to understand something somebody says in a foreign language. That's why I want to learn languages.

(I wrote this text at school. The headline is from my teacher but the text is my own.)

"Ei parissa viikossa ehdi mitään oppia."

Tänään pureudun aiheeseen, jota itsekin pyörittelin päässäni ennen matkan varaamista.

Onko kielimatka niin ison summan arvoinen? Onko siitä mitään hyötyä?

 

Nyt olen jättänyt jossittelun pois. Uskon, että kielimatka tukee omaa oppimistani ja siitä on iloa. On totta, että kaksi tai kolme viikkoa on lyhyt aika, kun puhutaan oppimisesta. Oppiminen on pitkä prosessi. Jos koko peruskoulun ajan englanti on jäänyt vähemmälle opiskelulle ja taidot ovat heikot, on turha kuvitella parin-kolmen viikon aikana oppivansa kaiken oppimatta jääneen. Ei kolmessakaan viikossa ihmeitä tehdä.

Kolme viikkoa kommunikointia pääasiassa englanniksi. Osaan sanastoa, osaan kielioppia. Englannin numeroni on koko yläkoulun ajan ollut 10. En lähde kielimatkalle siksi, että opettelisin alkeet tai haluaisin vain hieman kerrata kielioppia. Totta kai myös siksi. Ennen kaikkea haluan kuitenkin oppia puhumaan paremmin englanniksi ja ymmärtämään paremmin puhuttua englantia. Siinä sivussa opin varmasti uusia sanoja. Uskon, että tulen myös sisäistämään kielioppiasiat paremmin.

Lähden matkalle opiskeluasenteella. Haluan oppia. Haluan omaksua. Haluan vahvistaa taitojani. Aion oppia, omaksua ja vahvistaa taitojani niin paljon kuin mahdollista. Siihen kolme viikkoa on juuri sopiva aika.

Joulukalenteri: 22. luukku

Hejsan! Tänään esittelen oman kielimatkani kohdemaan, Iso-Britannian, jouluperinteitä.

Englannissa varsinainen joulu on vasta joulupäivä, ei aatto kuten Suomessa. Aattona saatetaan laulaa joululauluja tai käydä jouluyön jumalanpalveluksessa.

Joulupäivänä avataan lahjat sekä syödään jouluateria, johon kuuluu kalkkunan lisäksi esimerkiksi paistettuja perunoita sekä kasviksia. Ehkä tunnetuin ja perinteisin joulujälkiruoka on Christmas Pudding, joka ei siis nimestään huolimatta ole suomalaistyyppistä vanukasta vaan eräänlaista kakkua. Lisäksi televisiosarjoista ja elokuvista meille suomalaisillekin ovat saattaneet tulla tutuiksi brittiläiset paukkukarkit.

Elokuvissa olemme varmasti nähneet myös ovelta ovelle kiertäviä joululauluja esittäviä porukoita, jotka keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen. Joulupäivän perinteisiin kuuluu myös kuningattaren joulutervehdyksen kuunteleminen.

Tiesitkö tätä? Briteissä joulupukin valjakossa on yhdeksän poroa, joiden nimet ovat Dasher, Dancer, Vixen, Prancer, Donner, Comet, Cupid, Blitzen sekä kaikkien tuntema Rudolph the Red-Nosed Reindeer.

Lähteet: http://kotiliesi.fi/himahella/
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/05/englantilainen-joulu-merry-christmas

Joulukalenteri: 20. luukku

Olen aikaisemmin tehnyt postauksen siitä, miksi valitsin kielimatkajärjestäjäkseni EF:n (postaukseen tästä) sekä siitä, mitä tahtoisin oppia kielimatkallani (postaukseen tästä). Tänään kuitenkin kerron, miksi yleensä ottaen tahdoin lähteä kielimatkalle.

"Kato-kato-kato! Kohta me ollaan perillä!
Ei enää montaa tuntia!" :D

Ensinnäkin halusin kehittyä englannin puhujana sekä oppia ymmärtämään kieltä kuultuna, ei pelkästään paperilta luettuna. Englanniksi keskusteleminen on minulle hankalaa, etenkin jos aiheet eivät käsittele ihan perusasioita. Uskon, että kielimatkalla, englanninkielisessä ympäristössä, ja etenkin isäntäperheessä, jossa on pakko puhua englanniksi, oppii nimenomaan tätä. Suomessa koulun paritehtäviä tehdessä on helppo vaihtaa suomeksi, jos tuntee olonsa epävarmaksi, eikä oikein tiedä, meneekö lauseen sanajärjestys ihan oikein. Kielimatkalla tätä mahdollisuutta ei oikein ole.

Halusin oppia englantia tietysti muutenkin. Moni on sanonut, että varsinaiset oppitunnit eivät ole kovin kummoisia oppimista ajatellen. Olen kuitenkin varma, että opin ainakin muutamia uusia sanoja, jos asennoidun oikein.


Kuva on sellaiselta luonnonsuojelualueelta (tai mikä lie?)
 jonkun verran New Yorkista pohjoiseen.
USA

Olen kiinnostunut muiden kielten lisäksi vieraista kulttuureista, kuten varmasti monet kielimatkalle lähtevät. Kuten ehkä tiedätte, olen käynyt elämäni aikana melko monissa eri maissa, mutta jostain syystä Briteissä en ole koskaan päässyt vierailemaan. Nyt siis pääsen näkemään, miten tavalliset ihmiset siellä elävät.

Tämä on samasta paikasta kuin se edellinen. Eli täältä.

Moni kielimatkalla jo ollut on kertonut, miten hieno kokemus kielimatka oli kokonaisuutena. He kertovat saaneensa uusia ystäviä, itsenäistyneensä, maistaneensa uusia ruokia, käyneensä hienoissa paikoissa ja kokeilleensa vaikkapa uusia urheilulajeja. Kielimatka yksinkertaisesti kuulosti niin mahtavalta, että minäkin tahdoin päästä osalliseksi siitä!

Toivottavasti haaveeni ja suunnitelmani toteutuvat. Ainakin ensimmäinen on jo toteutunut, kun matka on varattu.

Joulukalenteri: 18. luukku

Jos joku on oikeasti kiinnostunut kielten opiskelusta, niin täällä olisi hyvä sivusto. Duolingossa voi opiskella monia eri kieliä, kuten saksaa, tanskaa, ruotsia ja portugalia. Duolingoon voi halutessaan luoda tilin ja seurata omaa edistymistään. Harjoituksia voi kuitenkin tehdä myös kirjautumatta sisään. Jos joululomalla tulee tylsää, niin sieltä löytyy hyödyllistä tekemistä. ;) Siihen muuten koukuttuu ihan kelvollisesti. :D

Joulukalenteri: 14. luukku

Moni kielimatkalle lähtevä on varmasti ihan aidosti kiinnostunut kohdemaansa kielestä ja kulttuurista.

Yle Oppiminen on sivusto, jolla voi opiskella yhdeksäätoista kieltä meille tutun suomen kielen lisäksi. Lisäksi voi tutustua muihin kulttuureihin erilaisten tekstien ja videoklippien avulla. Sivuilta löytyy esimerkiksi latinankielisiä uutisia sekä venäläisiä tarinoita. Itse en ainakaan ennen tiennyt, että Ylelläkin on tällaista opetuksellistakin sisältöä ihan ilmaiseksi tarjolla. Monista isommista kielistä on paljonkin materiaalia.

Joulukalenteri: 12. luukku

En ole kovin aktiivinen somettelija (jos tätä blogia ei lasketa ;) ), joten meemit ja haasteet eivät ole minulle kovin tuttuja.

Ajattelin nyt kuitenkin loppuvuoden piristykseksi laittaa liikkeelle tällaisen Uusi vuosi 2016 -haasteen. Katsotaan, vastaako kukaan haasteeseen vai kuoleeko tämä heti. :D

Idea on siis se, että tässä on kymmenen kohtaa, joihin haastettujen pitää vastata omassa blogissaan. Lopuksi haastettujen täytyy linkata oma postauksensa haastajalleen, niin tämä muistaa käydä lukaisemassa sen.


Kävin viime kesänä riparin. Yhtenä iltana istuimme
rannassa paistamassa lettuja ja oli todella kaunista. <3

1. Miten vuosi 2015 meni sinun osaltasi?

- Hyvin. No, mikä vuosi nyt olisi ollut kokonaan surkea. :D Pääsin ulkomaillekin, kun kesällä lomailimme Italiassa. Mitäs muuta tapahtui? Apua, ei enää muista alkuvuoden tapahtumia! Vuosi on pitkä aika.

2. Mikä oli tämän vuoden paras asia?

- Hmm... Olen tosi huono laittamaan asioita paremmuusjärjestykseen. En kyllä osaa sanoa. Italiassa oli kivaa, mutta en tiedä oliko se kaikista paras asia. Tällaiselle nörtille hyvä kevättodistuskin oli ihan kiva juttu. :D

Vähän erilaista maisemaa kuin tuo edellinen kuva :D
Italiasta siis

3. Entä kuluneen vuoden ikävin asia?

- Hampaanpoisto? No eipä oikeasti. Ei nyt tule mieleen mitään kovin ikävää.

4. Teitkö vuodelle 2015 uudenvuodenlupauksia ja jos teit, niin pitivätkö ne?

- En tehnyt mitään lupauksia. Muistaakseni. ;)

5. Mitä odotat tulevalta vuodelta?

- Ulkomailla käymistä tietenkin. Keväällä lähdemme luokkaretkelle Prahaan (Tsekin pääkaupunki) ja luultavasti perheen kanssakin käymme jossain Suomen rajojen ulkopuolella. Ja sitten on tietysti kielimatka (!!!). Sekin on "ihan kiva".
  Tavallaan odotan peruskoulun loppumista ja lukiota, mutta toisaalta olisi kiva pysyä vielä täällä tutussa ja turvallisessa (ja helpossa!) yläkoulussa.

Taidekuvat ovat toinen luontoni ;)

6. Aiotko tehdä uudenvuodelupauksia vuodelle 2016?

- En oikein usko. Itse ajattelen, että jos haluan tehdä jonkun muutoksen elämääni, en odota vuoden vaihtumista vaan pyrin tekemään sen heti.

7. Mitä haluat sanoa itsellesi vuoden päähän?

- Ole järkevä. :D Tosi vaikea kysymys, mutta itsepähän nämä keksin.

8. Kenet haluaisit tavata ensi vuonna?

- Uusia mukavia ihmisiä ja saada uusia kavereita. Sekä tietenkin tavata vanhojakin tuttuja.

Kuvasin yhtenä kesäisenä päivänä serkkujeni kanssa vähän
materiaalia tänne blogiin. Muuten, asiasta kolmanteen,
noita vanhoja kuvia selatessa tajusi, miten paljon enemmän
kesällä tulee kuvattua verrattuna muihin vuodenaikoihin.

9. Miten kielimatkat liittyvät ensi vuoteesi?

- Noh, lähden heinäkuussa kielimatkalle, eipäs sen kummemmin. ;) Ja olen EF:n Ambassador, sillä tavallakin tietysti.

10. Haasta kolme tyyppiä ja linkkaa heidät tähän.

- Haastan Jaden, Jeminan ja Lisa-Marien.

Infoa

Pienen pientä infoa ennen joulukuun alkua...



Kuva Helsinki-Vantaan lentokentältä viime heinäkuulta.
Suomi

Tänne blogiin tulee siis joulukalenteri, eli joka päivä kello 17 tulee pieni postaus. Myös joulukalenteriin saa esittää postaustoiveita. :)

Marraskuun harmaudessa

Marraskuun ikävyydestä ja masentavasta harmaudesta puhutaan usein, eikä turhaan. Ainakin Suomen korkeudella on vain hyväksyttävä se marraskuisen kolea tosiasia, että aurinko ei nouse niin korkealle kuin kesällä eikä luonnollisesti lämmitä tai valaise ollenkaan niin paljon kuin heinäkuisena päivänä. Me pienet ja luonnonvoimien edessä varsin voimattomat ihmisparat voimme yrittää karkottaa sisällemmekin tunkeutuvaa pimeyttä kirkasvalolampuin, pihalle ripustettavin valoköynnöksin sekä kynttilöin, mutta kuitenkin meidän on pakko myöntää, että ennen pitkää luhistumme synkän taakkamme alle...

Ehei. Me emme luhistu, vaan voimme käyttää (edellisen kappaleen mukaan vähäisen) energiamme paljon järkevämminkin. Voimme vaikkapa tehdä käsitöitä, suunnitella joululahjoja, urheilla tai vaikkapa haaveilla ensi kesän kielimatkasta!


Kesää odotellessa... :)
Suomi

Joten, luetaanpa kielimatkaesitteet koirankorville (onneksi minulla on kolme :D), laitetaan kielimatkablogien ja matkajärjestäjien nettiosoitteet kaikkien laitteiden nettisuosikkeihin ja luetaan kielten koulukirjat läpi muutamaan kertaan.


Luetaan kielimatkaesitteet koirankorville...
(minulla muuten on jo, onneksi on vielä ne kaksi jäljellä ;) )
Suomi

Piirrellään koulukirjojen ja -vihkojen kannet ja marginaalit täyteen lentokoneita, matkalaukkuja, aurinkolaseja ja kaikkea matkailuun liittyvää.

Jos vanhemmat maksavat koko matkan tai ainakin osan siitä, tehdään oma-aloitteisesti kotitöitä niin paljon, että vanhemmat huolestuvat ja varaavat lääkäriajan sairastuneelle lapselleen.

Selataan vielä vähän esitteitä...

Katsellaan kuvia Instagramista hashtagilla efmoment.


Säästetään rahaa...
Suomi

Kieltäydytään kavereiden kutsusta lähteä leffaan ja kilistellään matkaa varten säästettyjä rahoja mielessämme olevassa säästöpossussa (tai oikeassa, jos rahojaan sellaisessa säilyttää).

Kyllästytetään kaverit ja sukulaiset kielimatkoista puhumisella.

Luetaan esitteitä ennen nukkumaanmenoa... Nukahdetaan illalla miettien, mitä pukea lähtöpäivänä ylle.

Herätään herätyskellon pirinään yhä muistissa kielimatkauni, josta ei olisi millään tahtonut päästää irti.

Odotetaan, toivotaan ja jännitetään.

Miten tästä eteenpäin?

Nyt olen valinnut kurssityyppini, kohdekaupunkini ja majoitukseni. Mitäs nyt?


EF:n joulukalenteri vuonna 2014

1. Odottelen. Varaamme matkan vasta joulukuussa, joten nyt minulla on muitakin syitä odottaa joulua kuin itse joulu. :D
2. Varaamme matkani! Tiedottelen siitä enemmän sitten lähempänä.
3. Odottelen... Tällä kertaa matkaa.  Odottamisestakin tulee lisää tekstiä myöhemmin.
4. Lähden matkalle!

Kielimatkan varaussivu

Mitä tahtoisin oppia matkallani?

No, englantia tietenkin. Kyllä, mutta myös paljon muuta, ja ne asiat listaankin tähän. Sitten joskus kielimatkalta tultuani voin palata tämän postauksen ääreen ja miettiä, mitä näistä olen oppinut, mitä en ja mitä sellaista opin, jota ei lukenut tässä.

• Tahdon oppia käyttämään englantia. Kouluarvosanani ei ehkä vastaa täydellisesti sitä englannin kielitaitoani, jota oikeasti osaan keskustelutilanteessa käyttää. Voin osata taivuttaa verbin laulaa "sing, sang, sung" tai ympyröidä ryhmään kuulumattoman sanan kokeessa, mutta pelkästään näillä ei välttämättä pärjää aidoissa tilanteissa.
• Tahdon oppia uusia sanoja. Vaikka osaisi kaikki englannin kielioppisäännöt etu- ja takaperin ja osaisi vielä käyttää niitä oikein, ilman sanoja kommunikoinnista ei tule mitään. Ihmisen sanavarasto ei koskaan voi olla liian laaja.
• Edelliseen liittyen, tahdon oppia sanojen sävyjä. Esimerkiksi sanojen picture ja photo ero (tai ehkei niillä ole mitään merkityseroa?) ei ole minulle selvä ja uskon, että tämän kaltaisia synonyymejä on muitakin. Suomen kielessäkään ei ole sama asia, sanonko, että "mies kävelee tiellä" tai että "mies lampsii tiellä".

"Tahdon oppia, mitä englantilaiset oikeasti syövät aamuisin"
Kuva: X posid, www.publicdomainpictures.net

• Tahdon oppia englantilaisia tapoja. Tahdon oppia, mitä englantilaiset oikeasti syövät aamuisin ja kysyvätkö he oikeasti toisiltaan tavatessaan "How are you today, darling?".
• Tahdon oppia, ettei haittaa, jos tekee virheen. Tahdon huomata, että vierasta kieltä voi puhua ja sillä voi pärjätä, vaikkei osaisikaan kaikkia sanoja ja lausuisi jonkin niistä harvoistakin sanoista väärin. Tahdon huomata, etten kuolekaan, vaikka käyttäisinkin väärää aikamuotoa ja että viestini todennäköisesti ymmärretään siitäkin huolimatta.

Jos olet ollut kielimatkalla tai -kurssilla, mitä opit siellä? Jos olet lähdössä kielimatkalle tai -kurssille, mitä tahdot oppia?

Kielimatkakohteiden kuningas

Olen matkustellut pienen elämäni aikana melko paljon. Tällä hetkellä olen käynyt kymmenessä maassa. Kuten ehkä arvaatte, matkustelu ei ole minulle vastenmielistä. Uusi ulkomaanmatka auttaa hetkeksi matkakuumeeseen, mutta sen jälkeen haluaa taas uudelle matkalle, uuteen maahan, uuteen kulttuuriin, uuden kielen keskelle, näkemään ja kokemaan jotain uutta.



Eiffel-torni ei niin kuvauksellisessa säässä :D
Ranska



Olen käynyt melko suosituissa turistikohteissa, esimerkiksi Pariisissa, mutta toisaalta olen käynyt erikoisemmissakin maissa, kuten Islannissa. Yksi itseluokittelemieni ”perusmaiden” joukosta Espanjan ohella on vielä valloittamatta, Iso-Britannia.



Islannissa sijaitseva Gullfoss
Islanti

No, nytpä varmaan jo arvaatte, miten kyseinen maa liittyy tämän blogin pääaiheeseen. Ainakin minulle Iso-Britannia on se ”perinteinen” kielikurssimaa. Se, mihin ainakin lukemassani Tuija Lehtisen Laura kielikurssilla- kirjassa matkustetaan oppimaan englantia. Iso-Britannia on maa, jossa puhutaan ”oikeaa” englantia. Maa, jonka ”kello viiden teestä” ja punaisista, kaksikerroksisista busseista ovat varmasti kuulleet jo pikkulapsetkin. Maa, jonka sateisuuden tietävät kaikki. Tästä maasta aion nyt kertoa teille hieman - kielimatkanäkökulmasta tietenkin.

Kukaan ei ole voinut välttyä näkemästä vähintään
Iso-Britannian lipun, Union Jackin, värejä.
Kuva: Petr Kratochvil, www.publicdomainpictures.net

Iso-Britanniaan kuuluvat siis Englanti, Pohjois-Irlanti, Wales ja Skotlanti ja valtion virallinen nimi siis onkin Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Valtiossa puhutaan pääosin (yllätys yllätys!) englantia, joka on myös maan ainoa virallinen kieli.

Sää saarella on vaihteleva ja vaikka aamulla kaupungille lähtiessä aurinko paistaisi,
sateenvarjo kannattaa ottaa mukaan. Yleisesti ottaen ilmasto on maan eteläosissa pohjoista lämpimämpi.

Punnan merkki
Kuva: Petr Kratochvil, www.publicdomainpictures.net

Britannia ei kuulu euroalueeseen, vaan maassa on käytössä oma rahayksikkö, punta, joka vastaa tämänhetkisessä kurssissa 1,4 euroa (http://www.valuuttamuunnin.co/ 2.10.).

EF järjestää kielimatkoja Iso-Britanniassa yhdeksään kaupunkiin. Aurinkoa, historiallisia rakennuksia, rantoja, kauppoja, kahviloita, museoita... Kaikille löytyy varmasti sopiva kaupunki. (EF:n Iso-Britannian kielimatkakohteet (10-18-vuotiaille) löydät täältä, kielikurssikohteet (yli 16-vuotiaille) täältä ja opintovuosikohteet (yli 14-vuotiaille) täältä.)



London Eye-maailmanpyörä Lontoossa
Kuva: Vera Kratochvil, www.publicdomainpictures.net

Kaikilla EF:n järjestämillä Iso-Britannian-kielimatkoilla on vähintään päivän Lontoon-vierailu, jonka aikana tutustutaan Lontoon nähtävyyksiin, kuten Big Beniin ja Buckinghamin palatsiin.

Lähteet: Wikipedia.org, Globalis.fi, EF ja Suomen Lontoon-suurlähetystön internet-sivut

Nyt se on valittu!

Viime postauksessa pähkäilin sitä, millä perusteella tulevan kielimatkansa järjestäjä. Oikeastaan jo silloin olin valintani tehnyt, mutta päätin vielä antaa päätöksen muhia pääkopassa vielä viikon ja pamauttaa sen nyt julki.



Logo EF:n internetsivuilta

EF eli Education First valikoitui monistakin syistä. Itselläni painoivat etenkin nämä syyt:

• sopiva kurssimuoto eli International, koska siinä opiskelua on päivittäin neljä neljänkymmenen minuutin tuntia kansainvälisessä ryhmässä
• Ambassador-toiminta eli mahdollisuus liittyä EF:n ”mainostajaksi” hyviä palkintoja vastaan (minulla olisi matkani jälkeen mahdollisuus saada mainostamalla mm. ilmainen kielimatka tai -kurssi)
• yrityksen pitkä ikä ja suuruus, sillä yrityksellähän täytyy nämä saavuttaakseen olla asiakkaita, eikä asiakkaita tule, jos leviää huhuja huonosta palvelusta
• monien EF:n entisten tai nykyisten oppilaiden blogeista kuulemani hyvät kokemukset. Tässä kohtaa joku ehkä miettii, miten tyhmä voin olla, hehän saavat mainostamisesta palkintoja, mutta olen ajatellut, että jos he tahtovat saada mainostamalla vaikkapa uuden matkan, ei heistä matkalla ole kovin kamalaa voinut olla.

EF:n esite
Suomi

EF:n infotilaisuuksien ajankohdat löydät täältä. :)

Oletko sinä ollut joskus kielimatkalla? Minkä järjestön kautta menit? Miksi valitsit juuri sen?